Pikaiset päivitykset nyt minultakin välillä... on sellaista tohinaa tämä viikko, että oksat pois! Viikonloppuna nimittäin on Kuninkuusravit, ja meillä koiraurheilukeskuksella tapahtuu kaikenlaista... on asuntoautopaikoitusta, puffettia, koiraparkkia, fillariparkkia... Itse olen haalinut kasaan talkooväkeä, ja olen jo tässä vaiheessa suunnattoman kiitollinen, että agilityseuralaiset jaksavat uurastaa, vaikka tänä vuonna on talkoita ollut aikamoinen määrä. Vaan on komea hallikin, ja käyttöönottolupa myös sosiaalitiloille saatiin tällä viikolla, joten kyllä meidän kelpaa! Hyvä myö!!
Lisäksi palasin loman jälkeen töihin... tai ainakin työntekoon, sillä meillä on koko kerroksen työhuoneet poissa käytöstä remontin vuoksi!! Hirveesti deadlineja nyt elokuussa ja puutteellisin välinein ja materiaalein yritän nyt sitten tehdä töitä kotisohvalla... kylläpä ahdistaa!!

No mutta sitten näihin varsinaisiin blogiasioihin... Pinja soitteli mulle maanantaina, että lähdenkö Haminan tokokokeeseen, kun siellä oli vielä tilaa. Noh, yllytyshulluna ajattelin, että miksikäs ei... tarkoitus oli kuitenkin korkata Mutkan tokoura lähiviikkoina, niin enpähän ehdi turhaan hiulata ja pilata koko koiraa enne koetta. ;) Myös Mirka innostui ilmoittamaan Rapen mukaan, joten niinpä me tytöt (ja Rape) huristeltiin sitten eilen Haminaan. ALO-luokassa oli peräti 20 koiraa, ja meitä arpaonni suosi numerolla 8. Paikkamakuussa sytdän hakkasi kovemmin kun ikinä... Mutkan vieressä piipannut saksanseisoja ei ainakaan yhtään helpottanut asiaa... mutta täysi kymppi siitä tärähti, samoin kuin luoksepäästävyydestä!
Seuruut sujui hyvin (molemmista 9), mutta maahanmeno meni sitten plörinäksi! Siitä 0. Luoksetulo 8,5; seisominen 7,5 (tätä en oikein vieläkään ymmärrä, miksi tästä rokotettiin näin paljon! Videolta en edelleenkään näe mikä siinä meni pieleen!), hyppy 9 ja kokonaisvaikutus 9. Sitten kuumeista pisteiden laskentaa, jota en loppujen lopuksikaan saanut itse oikein... mutta tulostaulu sen sitten kertoi, että ykköseen riitti (vaikka Mirka yrittikin hämätä tulostaululta tullessaan ;)), 161,5p ja ALO1! Eli ilman maahanmenon nollaa olis ollut oikeinkin komeat pisteet.
Pientä hiomista siellä täällä, mutta nyt tiedetään missä mennään ja mitä treenata. On Mutkis vaan aika mahtipeli! :)
Yritän saada videonkin tänne linkitettyä kunhan ehdin kikkailla sen kuntoon.

Pinjalla ja Jillalla oli hieman huonoa tuuria paikkamakuussa... Jillaa puri joku ötökkä... muutamia sekunteja ennen ajan loppumista pomppasi hetkeksi ylös ja sitten meni takaisin maahan... mutta nollille ehti siis liike mennä. Yksilöliikkeet kuitenkin sujuivat hyvin, ja kaksikko nappasi komean kakkostuloksen. Rapelle myös maahanmeno nollille ja hypylle varaslähtö, muuten oli komeaa menoa myös Mirkalla ja Räpsällä, tuloksena 3-tulos. Kiitos tytöille matkaseurasta... ja Pinjalle, että houkuttelit mukaan! :)

Tiistaina oli epäviralliset agikisat, joiden jälkeen olin jo vähällä lahdata koko piskin! Ennen omaa lähtövuoroa Mutka jotenkin pääsi riuhtaisemaan itsensä hihnoineen päivineen irti mun kädestä ja lähti leikkimään hippaa radalla menevän koiran kanssa... sai sitten "saaliinsa" kiinni puomilla. Onneksi "vastapuoli" oli tuttu tottistreenikaveri, joka ei vähästä hätkähdä... Hanna ja Jermu saivat luonnollisesti ottaa radan uusiksi, ja täräyttivätkin puhtaan nollan tauluun. :) Mutka oli sitten niin saalisvieteissään kun nyt vaan koira voi olla radalle lähtiessä, ja tietenkään ei puomilla kuunnellut minua YHTÄÄN!! Itse olin niiin hiilenä, että en muista radasta oikeastaan mitään. Puomia lukuun ottamatta tehtiin kuitenkin puhdasta jälkeä, joten kai mie olen sitä johonkin sitten ohjannutkin. ;) Hypyt oli maxeilla 45cm:ssä, joten koettiin sitten todellista vauhdin hurmaa, ja ihanneaikakin alittui yli 18 sekunnilla.  Eli ilmeisen ohjattava on saalisvieteissään oleva pikkubelgikin!

Keira ei tällä kertaa ollut epiksissä mukana (olisittepa nähneet ilmeen kun lähdettiin belgien kanssa kotoa treenikamppeet mukana ja hää jäi yksin!!), kun keskittyvät Sampon kanssa nyt tekniikkaan. Ja Kaisan hienosta menestyksestä Sampo kertoikin edellä. On se vaan tavan mummeli! :D

Mitähän muuta...
Jälkeä käytiin tekemässä viime viikolla, ja ekaa kertaa oli  myös kepit mukana. Tein lyhyehkön jäljen, jossa yhteensä 8 ilmaisua: 6 purkkia, joiden päällä keppi sekä 2 paljasta keppiä. Ekasta paljaasta kepistä pyyhkäisi ohi, mutta toisen sitten jo ilmaisi! Ja muutenkaan ei sählännyt mitään ylimääräistä, ja malttoi ilmaisuissa mennä hienosti maahan. Jes!! Nyt ei muuta kun kepit vaan mukaan ja häivytellään ne purkit pikkuhiljaa...
Esineruudussa ensimmäinen tuli hienosti, mutta toisen kerran kun haetutin, niin pirulainen vaihtoi esinettä! :D 

Noniin, ja nyt takaisin töiden pariin...

Kirsi  

Voihan kökkäre! En tiedä onko kotisivupalvelu poistunut kokonaan LUT:lta vai mikä häikkä tuossa systeemissä on... joka tapauksessa sivuja en pääse enää päivittämään. Harkitsin, että siirtäisin sivut toisen palveluntarjoajan alle, mutta todennäköisesti luovun niiden ylläpidosta kokonaan... eihän niitä muutenkaan tule koskaan päivittäneeksi. ;)

Olin siis päivittämässä vihdoin ja viimein Mutkan sivua uusilla kuvilla (jotka on otettu mun hienolla uudella Canon Ixus 95 -kameralla ;)), mutta kun se nyt sitten näköjään ei onnistu, niin julkaistaan pari kuvaa nyt edes täällä.

Vähän söpöstelyä...

... ja uusien hienojen pk-liivien kanssa poseerausta (kiitos taas kerran Hannen kuriiripalvelulle! :))

Mutka halusi myös ehdottomasti auttaa Sampoa riippumaton kiinnittämisessä:

Ja Keira katsoo, että tähän en muuten osallistu...

Eilen päästin vähän uusia pk-liivejä kokeilemaankin, kun tottiskurssin kouluttajat Maarit ja Tuija järjestivät meille maastoillan. Eipä taas olekaan hetkeen tullut jäljellä käytyä! Hyvin sujui alun hieman liian innokasta menoa lukuun ottamatta... ekasta makkarapurkista neiti  nimittäin porhalsi ohi. Seuraavat sitten löytyikin hienosti ja jokaisen Mutka myös merkkasi hienosti maahan menolla. Oli muuten ensimmäinen kerta kun purkit olivat piilossa... sillä kai annoinkin porhaltaa alun aikas lujaa kun en tiennyt, ettei purkit näykään. :) Mutta hyvä niin, eipähän ainakaan tule ohjailtua koiraa tarpeettomasti. Jälki olisi kyllä katkennut alkutekijöihinsä jos olisin tiennyt, että mentiin ihan läheltä kyykäärmettä!! Onneksi sain kuulla siitä vasta jäljen jälkeen...
Esineruutuun puettiin sitten hienot uudet liivit päälle, ja esinetreeni onnistui todella hyvin! Tällä kertaa haetin omaa esinettä, ja sekä haut että palautukset oli tosi napakoita. Hyvä Mutka!

Tämän aamun tottistelut tuossa pihalla oli sen sijaan ihan p:stä! Lopetettiinkin sitten hyvin lyhyeen kun huomasin ettei neiti ole oikein messissä. Hyvin kyllä syttyi alkuun ja jopa haukkui kun härnäsin makkaralla... mutta siinä se sitten vähän niinkun olikin. ;) Ei muuta kun uutta yritystä joku päivä...

Kohta taas agin pariin! Siellä on sujunut sen verran mukavasti, että muiden lajien treenaaminen on hieman kärsinyt. Noh, pääasia kai, että jotain tulee tehdyksi! :)

Eilen vein Mutkan lonkka- ja kyynärkuviin. Samalla kuvautin myös selän, jotta tulee sitten varmistettua että kaikki on agilityn (ja tietysti muunkin harrastamisen) suhteen kunnossa. Ja näin onneksi oli! :) Lonkat olivat lääkärin mukaan terveet... ihan ei luvannut että A:na menevät, mutta B:nä nyt vähintään. Kyynärät olivat erinomaiset, ja selkäranka kuulema näytti oikein kauniilta. Eli ei kun hyvillä mielin eteenpäin! Katsotaan sitten, mikä lonkkien virallinen "tuomio" Kennelliitossa on. :) Mutta olipa kirjaimet nyt kumpaa hyvänsä, niin pääasia että ovat terveet!

Tiistaina käytiin Hannen kanssa taas jälkimetsällä. Tällä kertaa otin mukaan vain Mutkan, sillä Keiralla oli samana päivänä ollut akupunktio. Ja Mutka tekikin elämänsä pisimmän jäljen, jossa oli aloitus janalta, kaksi kulmaa ja muutama (ei-suunniteltu ;)) polun ylityskin sattui matkalle. Ja neitihän teki aivan upeasti töitä!! Vielä kun ohjaaja pitäisi suunsa kiinni ja antaisi koiransa tehdä töitä rauhassa. ;) Ensimmäisen kulman nimittäin pilasin itse, kun rupesin kehumaan koiraa. kesken kaiken.. Mutka oli jo ottanut kulman ihan oikein, mutta pyörähti ympäri sen näköisenä, että olikos tässä kohdassa jotain muutakin etsittävää. :)
Janalla hetki pyörittiin, mutta aika nopeasti siitä kuitenkin päästiin oikeaan suuntaan.  Lisäksi tuon kulmapyörähdyksen lisäksi pieni hukka tuli yhdessä hieman isomman polun ylityksessä, joka olikin kyllä aika haastava (kun mulla nyt kerrankin oli oikein kaavio mietittynä, niin siitähän se oli sit mentävä ;) ja olisi sen kyllä tainnut joutua jossain kohtaa ylittämään joka tapauksessa). Muuten neiti sitten porskuttikin todella hienosti menemään. Ollaan aloitettu Mutkan kanssa myös ilmaisutreenit purkeilla, ja hienostihan tuo osasikin jo mennä purkeilla maahan. Eteistreenit aamutuimaan ovat ilmeisen tehokkaita koiran oppimisen kannalta! Loppupalkkana oli patukka, jota sai sitten rauhassa retuuttaa... ja vissiin patukka tuoksui niin voimakkaasti, että viimeinen 10 metriä tultiin aikasmoista rallia puskat rytisten!! :D
Esineruudussa haetin ensin yhden esineen. Se löytyi ja palautuikin tosi hyvin ja nopeasti. Sitten pienen tauon jälkeen kokeilin kahden esineen haettamista. Jälleen ensimmäinen tuli hyvin, mutta toiselle esineelle ei oikein osannutkaan lähteä. Ilmeisesti mun pitää olla johdonmukaisempi tuossa esineille lähettämisessä, sillä Mutka oli sen näköinen kun lähetin sitä uudestaan, että eikös tämä homma tehty jo. Kun ei sitten muuta keksinyt, niin nappasi puun oksan suuhunsa! :) Ei muuta kun koira takaisin lähtöön, pienet rauhoittelut ja uusi lähetys... näytti, että Mutka nappasi oikeasta laidasta keskivaiheilta esineen suuhunsa, mutta kun ei lähtenyt sitä tuomaan, niin ajateltiin, että ei tainnut sitä ottakaan. Hetken päästä toi mulle sitten ihan ruudun takarajalla olleen esineen. Ruutua pois korjatessa selvisi sitten, että neiti olikin tehnyt näppärän esineiden vaihdon, eli oli ottanut sen keskivaiheella olevan esineen, mutta bongannut sitten "paremman" esineen takarajalta ja vaihtanut siihen! Harmi kun en tähän päässyt puuttumaan, mutta tässä vaiheessa lienee pääasia kuitenkin että niitä esineitä mulle palautuu.
Alfan purkkien ilmaisu jäljellä oli taas ihan superia!! Hienoa tytöt! Ja jälki itsessäänkin meni hyvin, samoin esineruudussa etenkin ensimmäinen kierros. Joten hyvillä mielin voidaan jatkaa jälkitreenailuja junnujen kanssa. 

Agiakin ollaan ehditty ottamaan maanantaina ja tänä aamuna. Maanantain treenit oli jotenkin ihan kamalat... en saanut Mutkaan oikein missään vaiheessa kunnon tatsia, ja menokin oli sitten sen mukaista. Teki jotenkin ihan käsittämättömiä virheitä, eikä seurannut mun ohjausta... noh, huonoja päiviähän meillä on välillä itse kullakin. Tänään oli sitten onneksi taas ihan toinen ääni kellossa, ja mulla oma ihana osaava tyttöni radalla! Otettiin vähän pidempääkin pätkää välillä, kun viime aikoina on aika paljon hiulattuna yksittäisenä erityisesti keppejä ja kontakteja. Ohjaaja oli hieman aamukohmeessa alkutreenistä, mutta kun aloin oikeasti ohjaamaan, niin koirakin ohjautui oikein hyvin. :) Keppejä otettiin hyppyjen takaa ja putkelta, ja lopussa myös otin yhden verkonpätkän pois... ja eipä tuo edes huomannut sen puuttumista! Eli pikkuhiljaa voidaan varmaan alkaa noita häivyttelemään. Eiliset ryhmätreenit meiltä jäi väliin noiden lonkkakuvien takia, mutta Kaisa-mummo pääsi pyörähtämään radalla Mirkan kanssa. Piti nimittäin testata, että lähteehän se mummeli varmasti vieraan matkaan... lauantaina kun Kaisa pääsee mukaan mein hallin avajaiskisoissa olevaan Allstars-kisaan, jossa paikalliset huippu-urheilijat ottavat mittaa toisistaan agilityn saralla. Saas nähdä kenen kisakumppaniksi Kaisa päätyy. :)

Tiistain lekurikerran tuloksena Keiran tauko agilitysta jatkuu harmi kyllä edelleen. :( Muuten voi liikkua normaalisti, mutta radalle ei passaa lähteä revittelemään ennen kuin selkä on lopullisesti kunnossa. Ne ketkä neidin vauhdin tietävät, niin ovat varmaan lääkärin kanssa samaa mieltä asiasta... ;) Neiti kun ei oikein muita vaihteita radalla omaa kuin turbon...

Tiina pyyteli meitä mukaan speed race -kisaan... omista kelpoista kun ei joukkue ihan vielä täyty. ;) Niinpä lauantaina team "Kelpo Mutka" suuntasi kohti Imatraa, ja siellähän neiti M ja kelpopojat olivatkin hurjassa juoksuvireessä!
Itse meinasin möhliä meiltä koko homman, kun tiputin houkuttimena olleen patukan maahan kesken kaiken. :) Lisäksi lähdössä oli kai joku pieni sählinki ollut. Mutta eipä neidin menoa pidätellyt mikään... maksikoirien luokassa Mutka alitti ainoana viisi sekuntia (aika 4,99 ;)), ja voitti siten yksilökisan!! :) Kolmanneksi sijoittui bortsu Nelli, mutta muuten kärkisijat olivatkin sitten Kelpo Mutkan suvereenia hallintaa Warman sijoittuessa toiseksi, Woiton neljänneksi ja Arwon viidenneksi. Joten mein tiimi vei sitten myös joukkuekisan voiton!

Neiti Pikapinkoja-vieterijalkaa varten on tässä viime päivinä myös korotettu takapihan aitoja. Kyllä 120cm verkkoaitaa luulisi neitiä jo edes vähän paremmin pidättelevän. Tosin... vauhtia ottamalla menee näemmä yli siitäkin!! Laiteltiin lauantai-iltana uutta kasvimaata talon kulmalle, ja koirat olivat pihalla. Sivusilmällä näin, että naapurin koira tuli omalle pihalleen... seuraavassa hetkessä huomasin, että nyt siellä on myös mein Mutka!! Siitä kohdin maa on pikkaisen koholla, ja verkossa olevasta rutusta päätellen siitä on yli menty! Missä välissä se sen oikeesti ehti?!? Ja miten ihmeessä se sen teki?!?
Noh, tuohon kohtaan kun laitettiin vähän lisäestettä, niin neiti on pysynyt hyvin aitojen sisäpuolella. Eilen oli toisen naapurin pihassa potkittu palloa koiralle, ja neiti oli (ylläri) kyllä monta yritystä tehnyt aidan yli... niissä kuitenkaan onnistumatta. Nyt kun vielä otetaan pieni tehokuuri tuossa pihakäyttäytymisessä, niin jospa hää alistuisi pikkuhiljaa kohtaloonsa. :)

Perjantaina käytiin Hannen kanssa tekemässä jälkeä. Otin myös pitkästä aikaa Keiran mukaan jäljelle. Ja... voiko taas tohelompaa ohjaajaa olla... tallasin nimittäin koirilleni jäljet ristiin!! Ja kuinkahan monta kertaa on sanottu, että jätä riittävästi tilaan jälkien väliin... krhm. Mulla itseasiassa oli tarkoitus tallata jäljet eri puolille tietä, mutta Keiran jäljeltä paljastuikin aikamoista suota, joten tallasin uuden jäljen. Luulin jättäneeni jälkien väliin ihan reilusti tilaa, mutta näköjään sitä metsässä nopeasti kävelee ihan eri suuntaan kun on ajatellut. Mutka jäljesti hienosti oman jälkensä alun ja "loppuna" Keiran jäljen alun... hmmh.... Jäljen päässä piti olla patukka palkkana jota ei tietenkään löytynyt, ja ihmettelin, että enkö muka merkannut sitä mitenkään! Noh, hetki kun siinä pyörittiin, niin johan selvisi että oltiinkin ihan väärällä jäljellä! Mutka näppäränä tyttönä kävi sitten oman jälkensä päästä kuitenkin etsimässä sen patukan. :) Keiran jälki meni sitten jostain kumman syystä enempi ja vähempi mönkään...
Otettiin myös esineruutua, ja Mutkalla se sujuikin ihan ok. Ensin kävi jotenkin liian kierroksilla, eikä oikein malttanut keskittyä, ja eka palautus oli siten ihan kamala. Haetin perään toisen esineen, joka palautuikin paremmin, mutta alussa oli hieman pyörintää. Sitten hetki taukoa ja uusi kahden esineen setti... ja se onnistuikin sitten jo hyvin! Keira oli jotenkin ihan kujalla koko esineruudun kanssa... merkkasi kyllä montakin esinettä, mutta ei ottanut niitä suuhun. Hetken kun mietin, niin muistin, että sama ongelmahan meillä oli syksylläkin... kylvin erilaisia tavaroita maahan, joista toi vain lelut ja kengän, koska lelut oli omia ja siten sallittuja, ja samoin tohvelin haku on Keiralle opetettu temppuna. Vaan... eihän muihin esineisiin saa koskea!! :D Voi jessus... voiko koiran opettaa liian kiltiksi???
Seuraavat naurut saatiin, kun lopussa juotin koiria... olin hieman aiemmin opettanut Keiralle esineilmaisua makkarapurkilla siten, että pyysin Keiran makkarapurkin viereen maahan... pari kertaa käskyllä, ja sen jälkeen sai palkan vasta kun oma-aloitteisesti osasi mennä purkilla maahan. Noh, tämähän oli Keiralle helppo juttu kun sen keksi. Annoin sitten lopuksi Keiralle vettä samanlaisesta muovipurkista... ja mitä tekee Keira... no tietysti menee maahan, kun kerran oli opetettu! :D Ei voi neitiä ainakaan älyn puutteesta moittia... ;)

Mutkan kanssa treenattiin agia sekä keskiviikkona että perjantaiaamuna. Yritin siirtyä puomilla pois hihnasta, mutta meinasi mennä aikas kaahamiseksi koko homma, kun neidillä on niin kiire namilätkälle. Päätin sitten, että vaihdan namilätkästä kokonaan pois, ja otettiin käyttöön kosketusalusta myös alastulolla... ja sehän toimikin sitten paremmin kuin hyvin!! Nyt pitää vaan kiinnittää huomiota siihen, että palkka tulee oikeasta suunnasta ja oikeaan aikaan.. hirmu herkästi nimittäin Mutka kääntyy kontakteilla minuun päin kun odottaa vapautusta, ja kun tuo takapää ei vielä täysin hallinnassa neidillä ole, niin se helposti saattaa heittää kontaktilta alas ennen aikojaan, vaikka kontaktin siis ottaakin hyvin. Tuo kosketusalustahomma näyttää onneksi kyllä iskostuneen tosi hyvin selkärankaan!
Verkkokepeillä on edistytty hurjasti, ja neidin voi lähettää lähes mistä kulmasta vain pujottelemaan. Kokeiltiin myös ottaa yhtä verkkopätkää pois välistä, mutta sen verran siinä kuitenkin piti varmistella (joka ei ole homman tarkoitus), että palasin takaisin siihen, että verkko on kaikkialla. Ja jos muuten onkin aikas vieterijalka koko tyttö, niin kepeillä menee kyllä todella matalana!!

Tottiskurssi loppui keskiviikkona, ja päätöskerran kunniaksi en ottanutkaan seuraamista ollenkaan, vaan tehtiin hyppyä, noutoa ja luoksetuloa. Hyppy oli ensin aika matala, ja näytti ettei Mutka oikein motivoidu sen yli menemisestä, eli roiski vaan yli miten sattuu. Kun hyppyä hieman nostettiin, niin heti alkoi neitikin yrittämään vähän enemmän. Nouto olikin sitten todellinen yllätys!! Mehän ei olla tehty noutoliikettä kapulalla ollenkaan, vaan liikettä on harjoiteltu patukalla ja pallolla ja kapulan ottoa ja pitoa sitten erikseen. Maarit kehotti meitä kuitenkin kokeilemaan noutoa ihan liikkeenä, ja... sehän onnistui!! Mutkan kapulalla meno tosin on aikas... öh... innokas, joten kapula piti laittaa poikittain, ettei rallattele sen kanssa ihan miten sattuu. Ja palautus oli sitten vähintäänkin yhtä innokas (yrittiköhän se antaa sen mun suuhun??), eli "hieman" malttia tähän liikkeeseen tarvitaan. Mutta... ainakin näyttäisi olevan kovin mieluinen liike neidille... ;)

Jokohan se olisi korkea aika kirjoitella kuulumisia tänne. :) Pääsiäisestä vappuun oli aikasmoista hullunmyllyä töissä... siitä ei tosin saa syyttää kuin itseään, kun jätin konferenssipaperin kirjoittamisen viimetippaan! Nyt on kuitenkin paperi onnellisesti maailmalla, ja aikaa taas keskittyä olennaiseen. ;)

Hieman vähemmälle on treenailut työkiireiden takia jääneet, mutta onhan me sentäs jotain aikaiseksi saatu. Tottiskurssilla ollaan Mutkan kanssa käyty ahkerasti, ja selvää edistystä on kyllä tapahtunut!! Seuraaminen on mukavassa kuosissa... välillä meinaa lipsahtaa vähän väljäksi, jos itse en pysy suorana, mutta hyvin on ruvennut Mutka korjaamaan tuota itse. On ehkä ihan snadisti liian edessä, mutta päätin, etten siihen enää puutu, kun nyt noin homma pelittää. Palkkauksen kanssa on aina vähän arpapeliä... jonain päivinä saan jopa kiinnostumaan nameista, toisina ei sitten millään!! Namit olisi mulle itselleni helpompi, patukan kanssa menee välillä vähän sähläämiseksi. Mutta patukallakin ollaan nyt löydetty ihan hyvä systeemi... olen pikkaisen lisännyt intensiteettiä leikkiin, ja sen ansiosta Mutka tuo paljon paremmin patukkaa mulle (ja saan sen jopa poiskin ;)).

Agia ollaan treenattu omassa ryhmässä keskiviikkoisin, omat treenailut on jääneet vähän vähemmälle. Viime viikolla meitä ei ollutkaan paikalla kuin Pinja ja minä, joten Jilla ja Mutka saivat tehokasta keppi- ja kontaktitreenausta. :) Olen nyt ottanut kaikki kontaktiesteet repertuaariin, ja keinukin sujuu ongelmitta, kun tajusin laittaa kosketusalustan oikeaan paikkaan... tai siis minua neuvottiin laittamaan. ;) Kyllä nuo miehet on sitte fiksuja... kiitos Sampo! :) Verkot olivat myös viimeksi suorilla kepeillä, ja tämähän ei neitokaisille ongelmia tuottanut. Saatiin jo häivytettyä yksi verkonpala välistä poiskin. Nyt pitäisi treenikertojen määrää kyllä lisätä... tajusin tässä justiin, että ei kamalan montaa kuukautta ole, kun kisaikäkin olisi jo mittarissa! Mihin se aika oikein menee...

Viime viikonloppuna korkattiin myös jälkikausi, kun oltiin LPKY:n maastopäivässä. Mutkan kanssa oltiin Susa Piiraisen opissa, ja saatiin todella hyviä neuvoja. Kiitos Susa mukavasta ja opettavaisesta päivästä! Koska meillä oli aika pieni ryhmä, niin päivän aikana ehdittiin jopa kolme jälkeä ja hieman esineruutuakin. Ja täytyy sanoa, että olin aivan hämmästynyt, miten hyvin meillä meni!! Viime syksyn hökkyröinti oli vähentynyt huomattavasti... toki neitiä piti vähän jarrutella, mutta kun sain pidettyä sopivan tasaisen vedon liinassa koko ajan, niin ei minkäännäköistä pyörimistä ollut! Ekan jäljen Mutka meni tuulesta johtuen hieman sivussa, ja itse kiskaisin pikkaisen liikaa yhdessä kohtaa, jolloin hävitti jäljen hetkeksi. Mutta sitten mentiinkin taas nätisti eteenpäin. Tokalle jäljelle laitettiin esineeksi rukkanen, mutta sitä ei kyllä koira eikä ohjaaja sieltä bonganneet... ja hetki meni etsiessä sitä sieltä jälkeenpäin. :) Kolmannella jäljellä rukkasen alle laitettiin lihapulla, ja sittenhän se löytyi jo sekin! Tosin, niin kiire oli neidillä jatkaa matkaa, että en ehtinyt edes palkita rukkasen löytymisestä. :D Hieman liikaa intoilua ja poukkoiluahan tuossa neidin hommassa vielä on, mutta Susa arveli, että se rutiinin kanssa kyllä häviää. Ja nätisti menee kyllä nenä maassa, ja tekee mutkamaiseen tapaansa töitä tosissaan. Hieno tyttö!
Esineruutu oli normaalia kapeampi, mutta aika pitkä. Mutkalle vietiin kaksi esinettä, melkein ruudun taakse hansikas ja edemmäs leikkiauto. :) Ensimmäisellä lähetyksellä Mutka juoksi suoraan hansikkaalle ja se palautui pienen kunniakierroksen jälkeen mulle. Pikkuautolle jouduin lähettämään kahdesti, mutta sieltä sekin löytyi ja palautui mulle hienosti suoraan käteen! Hyvä Mutka! Epäilin, että näinkö suostuu nostamaan koko autoa, kun ei olla kovilla esineillä oikein harjoiteltu (paitsi noutokapulalla tietty :)), mutta eipä hää epäröinyt ollenkaan.
Innostuin taas kovasti tuosta jälkihommasta, joten eiköhän tässä lähipäivinä mennä taas metsään rymyämään. :)

Keira-tyttönen on jälleen kerran ollut saikulla! Sama takapäävaiva alkoi vaivata, kuin pentujen jälkeen... Mikkelin kisoissa alkoi hypätessä roikuttaa takapäätä tosi omituisesti... ja eihän siinä sitten radoistakaan tullut oikein mitään. Sampo sitten varasi Keiralle ajan akupunktioon ja osteopatiaan, ja aika paljon tirggerilihaksia löytyikin! Ensin oli neiti ihan hihnalenkkikuurilla, mutta nyt ollaan voitu siirtyä jo ihan vapaana lenkkeilyyn. Ja eiköhän sitä pikkuhiljaa pääse neiti sitten takaisin esteillekin.
Pari päivää ensimmäisen lääkärikäynnin jälkeen taisin löytää myös syyn tuohon takapään jumiutumiseen... nimittäin aivan tupaten täynnä olevat anaalirauhaset!! Ne kun tyhjensin, niin alkoi neidin olo kohentua, ja kontrollikäynnillä olikin sitten jo lääkärin mukaan paljon parempi. Ja nyt on sitten jo liikkuminen ihan normaalia. Liekö sama syy ollut kyseessä silloin aiemminkin. Eli tästä lähtien meillä on sitten rauhaset kovassa syynissä, ettei moista pääse enää tapahtumaan!!

Eilen oltiin Tapiksessa tokoilemassa, ja juhlistamassa samalla Warman TK2-koularia (onnea vielä Tiina ja Warma!). Keiran kanssa otettiin paikkamakuu, seuruuta, metallia ja ruutua... ja kylläpä oli neiti taukoilun jälkeen aivan täpinöissään!! :) Miten ihmeessä tuon saman fiiliksen saisi sinne koetilanteeseen...

Olenpas nykyään superlaiska näiden päivitysjuttujen kanssa! Onneksi tekemisten suhteen ei sentäs olla oltu ihan yhtä laiskana.

Agia on treenattu hyvinkin ahkerasti... pitäähän sitä nyt ottaa uudesta hallista kaik hyöty irti. :) Mutkan ryhmätreenit on keskiviikkoisin ja Keiran tiistaisin, ja itseksemme sekä välillä Päivin kanssa on sitten käyty muutamia kertoja treenailemassa. Keiran treeneissä olen ollut mukana "taustapiruna" ja juoruamassa... eli häiritsemässä toisten treenejä. ;) Mutkan ekat ryhmätreenit jäivät heti harmittavasti väliin, kun auto pirulainen jätti minut haastattelureissulla keskelle Parikkalan peltoja... ja tätä autoshowta kestikin yli kaksi viikkoa!! Ensin reilu viikko sijaisautolla ja sitten vajaa viikko kokonaan autottomana... joten hieman joutui noista koirien harratusjutuistakin tinkimään.

Mutka kehittyy agissa kyllä koko ajan hurjasti!! Siirryin suosiolla kokonaan maxihyppyihin, kun tuntui, että matalammilla rimoilla alkaa homma lähteä vähän lapasesta... nyt tekee neiti hypyillä ihan nätisti töitä. Vielä kun itse muistaisin käskyttää! Jotkut asiat nimittäin vaan jäävät niin vahvasti selkärankaan... Keiran kanssa opin siihen, että hypyillä ei missään nimessä saa käyttää käskyjä, tai rimat alkaa kolista. Nyt sitten en aina muista niitä Mutkankaan kanssa, ja silloin tulee neidillä hieman epävarmuuden hetkiä, että mentiinkös tästä nyt vai ei. Itse en tätä edes huomannut, mutta onneksi on tarkkasilmäisiä ja -korvaisia treenikavereita, kiitos Mirka! :)
Mirkan ansiosta ollaan päästy nyt parina viikkona myös tutustumaan verkkokeppeihin. Ja voe vitsi, miten mahtava keksintö ovatkaan! Aluksi Mutkalla meni hetki tajutessa, että siitä verkosta EI ole tarkoitus hyppiä yli... sitten kun neiti tajusi homman juonen, niin pujotteluhan alkoi sujua kuin tanssi! "Hieman" kai liikaa on tahkottu tuota tottista, kun neiti ei millään päästäisi minua kepeillä vasemmalle puolelleen... verkot poistivat nyt tämän ongelman, ja itse voin hiippailla käytännössä missä vaan. Ja eri kulmista lähetyksetkin otettiin jo repertuaariin. Kyllä mein junnuista tulee vaan aikasmoisia keppitaitureita! :) Muutenkin on kyllä niin mukava treenata noiden junnujen kanssa, kun kehittymistä tapahtuu tosiaan ihan silmissä. :)

Alla muutama kuva neidin treenailuista (kuvat on ottanut Sampo).

"Kato ny äippä kun mä hienosti osun tähän kosketusalustalle... joko saan kiivetä??"

Mutkan bravuuri, 2on-2off puomilla:

Lisäksi yksi otos Sampon ja Keiran tiistain treenailuista:

Tottiksessa meillä on ollut Mutkan kanssa kunnia päästä jopa kahteen seminaariin esimerkkikoirakoksi. Ensin oltiin maaliskuun lopulla täällä Lappeenrannassa Elise Luttisen semmassa ja nyt viime viikonloppuna Suski Mölsän semmassa Porvoossa. Ja hyviä neuvoja tuli kummastakin, ja olen taas erittäin toiveikas tämän mein homman suhteen! Suski oli sitä mieltä, että Mutkan mielentila seuruussa on ihan hyvä, joten nyt vain keskitytään korjaamaan nuo pienet tekniikkavirheet ja jatketaan hommaa eteenpäin. Otan myös taas patukkapalkan mukaan repertuaariin... meillä oli jonkun aikaa patukka kokonaan pannassa, kun tuntui, että meno sen kanssa menee neidillä vähän turhan rajuksi. Mutta sain ohjeeksi antaa hänen rauhassa "tapporavistella" patukkaa, jos sillä kerran parhaiten palkkaantuu, ja opin myös, miten helposti saan patukan neidiltä pois ilman että siitä pitää käydä kamalaa vääntöä. ;) Suskin semman jälkeen useampi ihminen tuli kysymään mistä Mutka on ja ihastelemaan sen vietikkyyttä. Olin pikkuneidistäni oikein ylpeä. <3 

Perjantaina käytiin hallilla Mutkan kanssa, ja kokeilin pari seuruupätkää, jonka jälkeen sitten neiti sai palkaksi agia. ;) Ja voi vitsi, seuraaminenhan sujui hienosti!! Hyvä me!! Tuija muuten sanoi tuosta hännästä (niinpäniin, vieläkään en osaa olla ajattelematta tuota häntää!!) asian, jota en ollut tullut ajatelleeksi... Mutkan hännän kiinnitys on aika alhaalla, joka sekin voi vaikuttaa siihen, ettei nosta sitä niin herkästi.

Perjantaina meillä oli myös erittäin aikainen herätys, kun suunnattiin Joensuuun, jossa Sampolla ja Keiralla oli kaksi starttia. Keira kävi jotenkin todella kuumana Pieksämäen keikkaan verrattuna, eikä Sampon hyvästä ohjauksesta huolimatta malttanut mieltään radalla... tuloksena ensimmäiseltä radalta 35 (kontakteja, rimoja ja mikä erikoisinta... pujotteluvirhe, joka sekin kertoo, että neiti ei ollut ihan kympillä mukana!!), toiselta sitten hylky, kun Keira karkasi puomilta väärälle hypylle. Tässä Sampo teki fiksusti kontaktin uusiksi ja radalta pois. Näköjään ei vielä nuo kontaktit kisoissa kestä ihan paketissa... Voi kun saisi treenattua tuota koiraa samassa mielentilassa kuin mitä sen on kisoissa!

Onpahan aikaa mennyt, kun on viimeksi tullut kirjoiteltua! On jäänyt myös Mutkan treenipäiväkirjaan kirjaamatta paljon juttuja, ja se varmaan jälkikäteen harmittaa. :-/ Onneksi kiireestä huolimatta on kuitenkin aikas paljon ehditty tehdä juttuja. :)

Mutkan pentuoireet onneksi helpottivat omia aikojaan, joten lääkitykseen ei tarvinut ryhtyä. Samoin yskä meni ohi yhtä nopeasti kuin tulikin... ei tarttunut meillä muihin, eikä oireillut lääkärissä käynnin jälkeen oikeastaan ollenkaan... niinpä saatiin aika pian siirtyä takaisin normaalielämään. Taisi olla sitten vain joku pienemmänpuoleinen kevätlenssu kyseessä, onneksi!

Uskalsin siis aloittaa myös LPKY:n tottiskurssin, johon Mutkan kanssa iloksemme pääsimme mukaan... eka kerta kentällä tosin skipattiin sekä mun työreissun vuoksi että siksi, että halusin varmistaa, että koira on kunnossa ja tietysti ettei levitellä mitään pöpöjä. Meidän ryhmä on ns. aloittelevien ryhmä, jossa on ilahduttavan runsas rotukirjo ja oikein mukavaa porukkaa! Nyt muutama kenttätreeni on takana, ja meikäläiselle alkaa avautua taas paaaljon uusia asioita. 

Ensimmäiset pari kertaa keskityttiin lähinnä kentällä leikkimiseen. Hyvin pian sitten kuitenkin piti hommaa ruveta vähän rauhoittelemaan, ja ruvettiinkin harjoittelemaan myös rauhavaihetta, joka on meikäläisellä ollut vähän hakusessa. Olen vaatinut koiralta ihan liikaa ja painostan, ja helposti se sitten menee siihen, että Mutka vetää ja puree entistä kovemmin patukkaan kiinni, että et muutes varmaan vie tätä multa!! Nyt kun olen käytännössä nähnyt miten tuota rauhaa voi tehdä, niin alkaahan se meiltäkin pikkuhiljaa sujumaan.

Mutkan kanssahan siis vietin nosto ei todellakaan ole ongelma! Eihän tuolle tarvi kuin vähän patukkaa vilauttaa, niin se on sit siinä... Ongelma on lähinnä ollut se, että miten tuon vietin sitten siirtää esimerkiksi seuraamisliikkeeseen... helposti käy niin, että saan koiran hyvin nostatettua kentälle mennessä, mutta sitten sählään ja säädän ja tapahtuu niin paljon kaikkea ylimääräistä, että kun vihdoin päästään siihen seuraamiseen, niin vietti on jo laskenut. Muutenkin kaiken kaikkiaan tuo seuraaminen on jotenkin ollut taas hakusessa viime aikoina... kun jostain asiasta tekee itselleen ongelman, niin siitä sitten totisesti sellaisen saa!! Mulla taisi mennä vähän överiksi nuo vietinnostatusyritykset tuossa seuraamisessa... vähän kun kokeilee sitä sun tuota ilman selkeää logiikkaa ja ennen kaikkea miettimättä sitä mikä on luontevaa itselleen ja omalle koiralle, niin lopputulos on sitten lähes kaoottinen!! Eilen kuvasin tuota mein seuruuta videolle, ja hyvä etten itkua vääntänyt kun sitä katsoin... se oli ihan karmeeta!! Koira oli kyllä muutenkin eilen ihan muissa maailmoissa... (varmuuden vuoksi sitten vielä kokeilin vähän hyppytekniikkatreeniäkin pihalla, ja ketuikshan se män sekin, ylläri. ;)) Mutta kyllä se suurin syy seuraamisen väljyyteen on ihan siellä hihnan toisessa päässä...

Häiritsi siihen malliin tuo seuruuasia, että yritin sitten Sampolle demonstroida lenkillä tuota. Ja saman tuomion sain Sampolta, minkä itsekin näin sitten erittäin hyvin videolta... paineistan edelleen omalla kropallani koiraa, ja siten seuraaminen menee helposti väljäksi kun väistää tai menee muuten vähän hämilleen, että mitäs tässä nyt oltiinkaan tekemässä. Mutta jos jotain positiivistakin, niin kontaktia tuo pitää aina todella hyvin!!

Lisää "avaimia" hommaan löytyi oikeastaan sitten tänään kurssilla... ensinnäkin, patukka hiiteen!! Mutka kerää niin kovat kierrokset patukasta, ettei kertakaikkiaan enää pysty keskittymään muuhun. Ja itse olen tosiaan ongelmissa jo patukan pois saamisessa ja siinä, että tyttö syöksyilee ihan hulluna patukan perään, ja mun täytyy olla todella nopea omissa liikkeissäni. Niinpä vaihdoin palkan narupalloon, ja se vaikuttikin sopivan meille erittäin hyvin. Muutenkin, turha nostatus kentälle tullessa pois, lyhyt palkalla härnäys ja sit hommiin. Lisäksi oma kroppa suoraksi ja hiiiitaampi vauhti, jolloin koira joutuu keskittymään vieläkin enemmän eikä edistä (oma moka tämäkin, kun olen opettanut Mutkan vähän liian eteen). Suoran seuruun lisäksi otettiin mukaan myös käännöstä vasemmalle, ja varsinkin viimeisessä pätkässä kun vihdoin muistin sekä 1) rytmittää, 2) oikaista kropan, 3) liikkua riittävän hitaasti, 4) viestiä koiralle kääntymisestä, 5) antaa vapautussanan ENNEN kuin heitin pallon palkaksi ja 6) vieläpä heittää pallon oikeaan suuntaan, ja koira ei edistänyt ja pysyi hienosti oikealla etäisyydellä koko matkan, niin tuli ihan sellainen olo, et vitsi, mehän osataan! Voi tsiisus.. minä kun oon kuvitellut, että agility on vaikeeta, mutta tottis se vasta taitolaji on!! :D

Keiran kanssa olen yrittänyt ottaa hieman EVL:n liikkeitä repertuaariin... on vaan juoksujen aikaan ollut tyttö niin omissa maailmoissaan, että parin treenin jälkeen totesin, että ehkä odotamme suosiolla juoksujen loppumista! :D

Ensi viikolla sitten vihdoin päästään treenaamaan agia oman katon alle!! Mahtavaa!! Hatunnosto ja selkääntaputus koko LAU:n talkooväelle, kun ollaan saatu noin mahtava pytinki aikaiseksi. Eipä ookaan ihan joka kylällä moista. ;)

Keiran kanssa koe lähestyy, ja olen sekä luottavaisin että myös kauhunsekaisin mielin... luottavainen siis kaiken muun kuin sen luoksetulon suhteen!! Maanantain kilpailunomaisen treenin jälkeen olen vähän yrittänyt teemoittaa noita treenejä silleen, että kerrataan aina yhdellä kertaa 2-3 liikettä. Seuraamisessa ottaa nyt hyvin kontaktia alusta asti, ja oon nyt tarkoituksella tehnyt treeneissä ilman mitään välipalkkoja aika pitkiä seuraamisia... ja tässä ollaan siis menty selkeesti eteenpäin!
Luoksetulossa olen nyt värvännyt jo Samponkin mukaan. :) Eilen juoksutettiin Keiraa meidän kahden väliä, ja molemmissa päissä aina vetoleikkiä palkaksi. Tänään sitten Sampo piteli Keiraa hihnassa ja mie yritin härnätä lelulla ja juoksemalla karkuun, jotta hää oikein hinkuaisi mun perään. Keira katteli vähän aikaa touhua ihmeissään, ja nakotti vaan nätisti paikallaan... no niinpä tietty, tietäähän hän ettei hihnassa saa vetää! :D Kattoi meitä just silleen, että ettekö työ nyt muista mitä tästä hommasta on sovittu... Noh, ehän se auttanut kun yrittää sitten muulla keinoin härnätä ja vauhdittaa, ja hyviä suoria luoksetuloja saatiinkin aikaan. Maahanmenoa olen nyt ottanut ihan nameja maahan "kylvämällä", paljon toistoja peräkkäin. Seisominen sit menköön sillä kuuluisalla pyhällä hengellä...

Mutkalle sitten tuo hihnassa härnääminen toimi paremmin kuin hyvin! Löytyi sitä haukkuakin ihan kiitettävä määrä. ;) Ja eteen tulot oli todella napakoita ja jopa suoria kun otin agilityesteen siivekkeen avuksi vasemman jalan eteen, ettei pääse ennakoimaan sivulle tuloa. Nyt kun nimittäin on tuota seuraamista tahkottu, niin perusasentoonhan se tyttö aina pyrkii. :)
Mutkan seuruutreenitkin on sujuneet kivasti... kontakti ei enää karkaile!! :) Vielä ehkä pikkaisen terävyyttä toivoisin. Haukuttaminen onnistuu päivä päivältä paremmin kiinni ollessa... tänään jopa niin hyvin, että kaulapantakin katkesi. :D Kai se sieltä sitten treenitilanteeseenkin siirtyy... nyt vielä vaan himmailee ja pyörii mun sivulle tai taakse jos yritän härnätä (tai tarjoaa sitä maahanmenoa... ;)).

Tänään myös päätin, että teen kumpaisellekin tytölle ihan kunnon treeniohjelman tuohon tottikseen! Jos kerran työkseni  teen opetussuunnitelmia ihmisille, niin miksei niitä voisi sitten koirillekin tehdä! Ja vaikka tuo toko tai pk-puoli nyt ei meidän pääharrastuksia olekaan, niin samalla laillahan ne töitä vaatii kuin agikin. Eipä se agikaan nyt aina niiin suunnitelmallista touhua ole... tosin Mutkan kohdalla huomattavasti suunnitelmallisempaa kuin Keiran kanssa aikanaan. Ja ainakin toistaiseksi näyttää hyvältä!

Eilen aamulla meillä oli mielenkiintoiset "tuplakaukokäskyt"... teen usein kaukoja Keiran kanssa tuossa eteisessä, kun siinä saa kuitenkin semmoisen reilun viiden metrin välimatkan. Noh, Mutka-neiti päätti osallistua tähän koulutustapahtumaan... hyvin sujui "istu" ja "maahan"... "ylös"-käskyn kohdalla sitten ponkaisi täysillä mun naamalle!! Noh, olihan se ylös tosiaan... ;D

Tällä viikolla on meikäläinen perehtynyt tottistelun maailmaan ihan uudella tavalla, ja täytyy sanoa, että on ollut todellakin mielenkiintoista ja antoisaa! Alkoi nimittäin totisesti häiritä, kun ei oikein olla viime aikoina edetty Mutkan kanssa seuraamisen treenaamisessa toivomallani tavalla. Sivullehan tuo hakee upeasti, ja paikalla kääntymiset ja siirtymiset tekee todella hyvässä kontaktissa... mutta... pidemmät pätkät aiheuttaa helposti kontaktin "harhailua" ja homma uhkaa mennä vähän himmailuksi. Noh, yhden yön sitten pyörin miettien miten tätä ongelmaa ja otin sitten itseäni niskasta kiinni ja aloin tosissani perehtyä asiaan... ja erinäisten tekstien, videoiden ja ennen kaikkea Dubion "L-tiimiltä" saamieni neuvojen kautta (kiitos Heli ja Anne!) homma rupesi aukeamaan... Olen yksinkertaisesti teettänyt seuruuta liian alhaisessa vietissä! Tästä lähtien tottistreenien teemana on siis "vietti kohdilleen"! :) Ja, malttamaton kun olen, niin seuraavana aamuna seiskan pintaan oltiinkin sitten jo läheisen K-marketin pihalla trenaamassa asiaa! ;)  (niinpäniin, mein kyläläiset tuskin enää jaksaa kauheasti ihmetellä näitä hullujen Kokkosten tempauksia...)

Nyt muutaman treenin jälkeen voin tyytyväisenä sanoa, että homma on kehittynyt TODELLA paljon!! Olen pyrkinyt seuruuttamaan "lennosta" korkessa vietissä (patukan tai narupallon avulla) ja myös palkannut lennosta... eli vaihdellen paria-muutamaa askelta ja palkka lentää suuhun. Lisäksi ollaan treenattu haukuttamista, jolla saataisiin sitten tulevaisuudessa tuo vietti nousemaan. Haukkua rupeaa löytymään pikkuhiljaa, ja tänään mulla oli sitten lenkkikaverina äärettömän innokas belgineiti, joka tarjoili vähän väliä seuraamista ja hyppi melkein päin näköä saadakseen treeniliivin rintataskusta pikottavan patukan  itselleen (näinköhän kerään itselleni uusia ongelmia kun lähestulkoon kannustin tuohon hyppimiseen...;)). 

Oman osansa tästä meikäläisen intoilusta on toki saanut myös Keira... prinsessankin seuraamisessa kun on vielä paljon parantamisen varaa! Haukkua ei tarvinut paljon kaivella ;), mutta välillä meinasi homma lähteä vähän lapasesta. Mutta sitten kun vähän pistetiin vaihdetta pienemmälle, niin tyttö piti aivan mahtavaa kontaktia! Eli tätä lisää ja paljon!

Ilmoitin itseni täällä Lappeenrannassa maaliskuun lopulla olevaan tottisseminaariin ja aikeissa on osallistua myös Inkoossa järjestettävään suojeluluentosarjaan kevään ja kesän aikana. Kyllä meikäläisestäkin vielä pk-ihminen tulee... ;)