Eilen oltiin Onnin kanssa epävirallisissa kisoissa. Kaikinpuolin nätti rata, hillittyä ja hallittua, niinkuin toivoinkin ennen ensi viikon kisarupeamaa saavamme aikaan... eli oikein hyvä ja luottavainen mieli jäi noista koitoksista! Radalta kymppi (puomin ylösmeno ja pöytä... rataantutustumisessa tajusin, että enhän mie ole ikinä mennyt pöytää Onnin kanssa, ja siitähän sitten kielto otettiin, vaikka ensin näyttikin että Onni seisahtuu siihen ihan kivasti), sijoituksesta en itseasiassa tiedä.  :) Kilpailijoiden voiton veivät Titi ja Tuisku ainoalla puhtaalla radalla, josta pikkaisen ylkkää. Hieno rata, onnea T&T!!
Mutka oli matkassa mukana, ja pääsi leikkimään sekä Jilla-kelpien että Lucan kanssa. Olikin sitten aika väsynyttä tyttöä illalla...

Kyllä pennut sitten osaa olla hellyttäviä... ainakin suurimman osan ajasta. ;) Tässä ollaan viime päivinä naurettu noita Mutkan omituisia tapoja moneen kertaan! Minkään muun koiran en ole nähnyt nukkuvan noin paljon selällään... ja siihen selällään nukkumiseen kuuluu semmoinen ihmeellinen kovaääninen öninä. Öisin tyttö valloittaa sängyn jalkopään, ja siitä jos yrittää tuuppia pois, niin vastaukseksi tulee vaan "öömmhhh" eikä puhettakaan että vapaaehtoisesti siirtyisi yhtään mihinkään. :D
Häntähän tuolla otuksella heiluu yhtenään (eikä kovin hillitysti heilukaan), ja ilopissailut kuuluvat myös tytön repertuaariin. Kotona malttaa päivisin pidätellä tosi hienosti, mutta on aina niin innoissaan kun mennään kotiin, että yleensä ilolirut tulee sitten eteisen lattialle. :D Ja niitä tulee myös aina kun tavataan Mutkan suosikki-ihmisiä tai -koiria. Ja pusuttelijana tuo on jopa pahempi kuin Keira!! Milloinhan Keira opettaa sen vielä laulamaan...