Ennen seuraavia kisoja pitää
raportoida sentäs edelliset pois. ;) Viime viikonloppuna käytiin siis
Onnin kanssa Ruokolahdella kisaamassa. Olin kovasti menossa juoksemaan
kaksi agilityrataa, mutta kun jälkimmäinen rata oli rakennettu,
selvisikin että se on hyppis. :D
Agirata oli kaiken kaikkiaan vähän levoton... yksi rima tuli alussa, omaa syytä kun myöhästyin hieman ohjauksessa ja jouduin käskyttämään Onnia vähän liian kovasti. Sitten luulin, että otettiin siihen heti perään puomin nousukontaktilta virhe, mutta tuomarin käsi ei siinä kohtaa sitten ollut noussutkaan. Puomin jälkeen oli sitten kierrätys hypyn takaa, ja kerrankin kävi niin, että luotin koiraan liikaa. :) Eli lähetin taakse, ja olin valssaamassa ottamaan vastaan, mutta Onni ei sitten sinne hypyn taakse irronnutkaan, vaan hyppäsi hypyn väärin päin miun eestä. Kai mie vähän ennakoin sitä käännöstä sitten liikaa. Tämä oli sinällään vähän odottamaton kämmi, sillä ollaan treenattu tuota tilannetta jonkin verran, ja treeneissä onnistuu lähestulkoon sataprosenttisesti. Noh, eihän se sinällään mitään, kun nolla oli mennyttä... ja sorruin ehkä itse siihen, etten ihan täysillä ollut enää mukana, kun luulin, että alla on kymppi. Mitä opimme tästä... rata täysillä loppuun, ja sitten vasta katsellaan mikä on lopputulos!!
Hyppäri oli aika vaikea, mutta siitä selvittiin hyvin, vaikkei voikaan ihan kovin sujuvaksi sitä suoritusta sanoa. Ei se sitä kyllä ollut muillakaan. :D Yksi vahinkorima tuli alas, jotenkin ei vaan Onnin askel siinä sattunut kohdalleen. Aikakin riitti justiin, vaikka tiukka ihanneaika olikin. Tulos siis tältä radalta 5. Et ihan mukiinmenevät kisat, ja siihen nähden, ettei päästy treenaamaan kahteen viikkoon ennen noita kisoja, niin yhteistyö pelitti kyllä hyvin. Ja Onni pysyi aivan loistavasti lähdöissä paikallaan!
Eilen käytiin sitten treenaamassa, ja innolla odotetaan huomisia Lappeenrannan kisoja, jotka näillä näkymin ovat meidän yhteisen kisauran viimeiset... sitten varmaan muutama viikko treenaillaan, ennen kuin sitten Mari hyppää takaisin Onnin puikkoihin ja mie saan Keiran takaisin treenikaveriksi.
Aika menee kyllä nopeasti, ja eihän tässä tosiaan montaa viikkoa ole, kun Keirakin on taas kotona. :))))
Eilen kävin taas Keiraa ja pentusia katsomassa, ja aikamoista elämää on jo pentulaatikossa... siellä möyritään ja painitaan jo ihan täyttä päätä! Ja syödään PALJON!! Keira on edelleen hyvin kärsivällinen äippä, mutta malttaa jo viettää aikaa vähän muuallakin kuin pentujen kanssa. Oli hää tuossa taannoin päässyt mielipuuhaansakin, eli saunomaan. :D
Näin meillä nukutaan mukavassa asennossa...
Sori Onni, meni nyt pentukuulumisetkin siun kategoriaan... ;)
Agirata oli kaiken kaikkiaan vähän levoton... yksi rima tuli alussa, omaa syytä kun myöhästyin hieman ohjauksessa ja jouduin käskyttämään Onnia vähän liian kovasti. Sitten luulin, että otettiin siihen heti perään puomin nousukontaktilta virhe, mutta tuomarin käsi ei siinä kohtaa sitten ollut noussutkaan. Puomin jälkeen oli sitten kierrätys hypyn takaa, ja kerrankin kävi niin, että luotin koiraan liikaa. :) Eli lähetin taakse, ja olin valssaamassa ottamaan vastaan, mutta Onni ei sitten sinne hypyn taakse irronnutkaan, vaan hyppäsi hypyn väärin päin miun eestä. Kai mie vähän ennakoin sitä käännöstä sitten liikaa. Tämä oli sinällään vähän odottamaton kämmi, sillä ollaan treenattu tuota tilannetta jonkin verran, ja treeneissä onnistuu lähestulkoon sataprosenttisesti. Noh, eihän se sinällään mitään, kun nolla oli mennyttä... ja sorruin ehkä itse siihen, etten ihan täysillä ollut enää mukana, kun luulin, että alla on kymppi. Mitä opimme tästä... rata täysillä loppuun, ja sitten vasta katsellaan mikä on lopputulos!!
Hyppäri oli aika vaikea, mutta siitä selvittiin hyvin, vaikkei voikaan ihan kovin sujuvaksi sitä suoritusta sanoa. Ei se sitä kyllä ollut muillakaan. :D Yksi vahinkorima tuli alas, jotenkin ei vaan Onnin askel siinä sattunut kohdalleen. Aikakin riitti justiin, vaikka tiukka ihanneaika olikin. Tulos siis tältä radalta 5. Et ihan mukiinmenevät kisat, ja siihen nähden, ettei päästy treenaamaan kahteen viikkoon ennen noita kisoja, niin yhteistyö pelitti kyllä hyvin. Ja Onni pysyi aivan loistavasti lähdöissä paikallaan!
Eilen käytiin sitten treenaamassa, ja innolla odotetaan huomisia Lappeenrannan kisoja, jotka näillä näkymin ovat meidän yhteisen kisauran viimeiset... sitten varmaan muutama viikko treenaillaan, ennen kuin sitten Mari hyppää takaisin Onnin puikkoihin ja mie saan Keiran takaisin treenikaveriksi.
Aika menee kyllä nopeasti, ja eihän tässä tosiaan montaa viikkoa ole, kun Keirakin on taas kotona. :))))
Eilen kävin taas Keiraa ja pentusia katsomassa, ja aikamoista elämää on jo pentulaatikossa... siellä möyritään ja painitaan jo ihan täyttä päätä! Ja syödään PALJON!! Keira on edelleen hyvin kärsivällinen äippä, mutta malttaa jo viettää aikaa vähän muuallakin kuin pentujen kanssa. Oli hää tuossa taannoin päässyt mielipuuhaansakin, eli saunomaan. :D
Näin meillä nukutaan mukavassa asennossa...
Sori Onni, meni nyt pentukuulumisetkin siun kategoriaan... ;)
Kommentit