Tämä taisikin olla sitten ensimmäinen kerta mun elämässä kun en nähnyt ensilumen tuloa!! Olin nimittäin sunnuntaista torstaihin työreissulla Venetsiassa... keli oli siellä lähes samanlainen kuin Suomessa täältä lähtiessä (ilman sitä kokoaikaista ällöä vesisadetta!!), mutta takaisin tullessa oli sitten tilanne "hieman" täällä päässä muuttunut! Oishan tuo lumi vielä saanut odotuttaa itseään... oltais vielä mielitty agia treenaamaan! Ja seuran agilityhalliprojektin kannaltahan tuo lumisade nyt ei ole ollenkaan hyvä juttu. Onhan talvi kyllä kaunis, ja ihanaa kun on valoisaa, mutta...

Mutka oli hieman protestoinut äipän poissaoloa, ja juuri kun oli lopettanut tavaroiden tuhoamisen kotona, niin aloitti sen sitten taas! Noh, toivotaan että oli vaan ikävästä johtuvaa ja siten ohimenevää. Kukaan ei kyllä koskaan ole ollut NOIN innoissaan mun näkemisestäni... eilen illalla kun tulin kotiin, niin neiti pimahti ihan täysin!! Itki ja volisi ja pomppi ympäriinsä, eikä meinannut rauhoittua millään. Mamman tyttö! :)
Keira on Sampon hellässä hoidossa pysynyt hyvin kunnossa, eikä uutta kipulääkettä tai hoitoja ole tarvinut aloittaa. Lenkillä painavat taas entiseen malliin hirveetä rallia kaikki kolme. :) Keira ja Mutka tuntuvat muutenkin löytäneen yhteisen sävelen, eikä Keira enää pahemmin turise Mutkalle missään tilanteessa.
Nyt sitten odotellaan iskää kotiin tänä iltana... mentiin kätevästi Sampon kanssa ristiin, eli hää sitten lähti eilen Helsinkiin kun minä tulin kotiin. Mutta tänä iltana ollaan sitten taas koko lauma koossa!

Mutkahan se ei sitten ennen ole lunta nähnytkään, ja alussa oli kuulema ollut melkoista ihmettelyä kun oli liukastellut pihalla ja tökkinyt vaan kuonoa lumeen, että jotain outoa tässä maassa nyt tänään on. Vaan, eipä tuota neitiä ole pahemmin mikään tähän mennessä järkyttänyt, ja alkuihmettelyn jälkeen lumessa juoksentelu on Mutkan mielestä aivan ihanaa! :)