Perjantai olikin sitten kunnon painajaispäivä tässä perheessä!! Lähdin töiden jälkeen koirien kanssa lenkille, ja jonkun aikaa oltiin ehditty jo lenkin jälkeen olla kotonakin... yhtäkkiä huomasin, että Keira sätkii takajaloillaan ihan omituisesti, ja hetken päästä vajosi sitten mahalleen, eikä päässyt enää ylös ollenkaan!! Sätki vaan avuttomana takajaloillaan, ja raapi komeat jäljet parkettiin, mutta ei vaan noussut tolpilleen lainkaan. Noh, kello oli tietenkin strategisesti juuri hieman yli virka-ajan päättymisen, joten ei kun soitto päivystävälle eläinlääkärille. Onneksi sinne sitten päästiinkin melko nopeasti.
Lääkäriin päästessä Keira oli aika heikossa hapessa... välillä jo näytti, ettei käytä enää takajalkojaan lainkaan, ja ehdittiin lääkärin kanssa käydä pahimmatkin vaihtoehdot lävitse. Näin jo sieluni silmin, miten ajetaan tuhatta ja sataa Helsinkiin leikkaukseen keskellä yötä...
Keira sai kipulääkettä ja kortisonia, ja helpotukseksemme nousi sitten jo jonkin ajan päästä jaloilleen, Saatiin kipulääkekuuri ja lääkäri epäili, että lenkillä olisi käynyt joku äkillinen juttu selkään, joka olisi aiheuttanut jossakin nikamavälissä välilevyn "irtoamisen". Noh, ei siis auttanut kuin mennä kotiin odottamaan totaalilevossa viikonlopuksi, testailla hysteerisenä vartin välein että toimiihan ne jalat vielä, pelätä pahinta ja toivoa parasta... tosin tuo totaalilepo ei kyllä ihan täysin toteutunut, kun ehän tuota pysty 24h vahtimaan... niin hää vaan tunki eilen aamunakin itsensä pihalle belkkarien mukaan! Eli jalat alkoi toimia melko pian normaalisti, eikä muutenkaan vaikuttanut enää lauantaina erityisen sairaalta. Eilen oltiin mun vanhempien luona kylässä, ja siellä hää kovasti oli osallistunut ruuan laittoon äitin kanssa sillä aikaa kun oltiin lenkillä. :)
Onneksi sain lääkäriin ja selkäröntgeniin ajan heti tälle päivälle, ja parin tunnin lääkärivierailun jälkeen voidaan onneksi huokaista helpotuksesta!! Selkäranka on kaikin puolin kunnossa, eli välilevyvammoja ei ole. Tulipa samalla kuvautettua myös lonkat, ja nekin on onneksi edelleen erittäin hyvät. Ilmeisesti jonkinlaista lukkoa jossakin kohtaa oli/on, sillä jännitystä ja jumitusta lääkäri tunsi Keiraa tutkiessaan. Keira sai osteopaattista hoitoa sekä akupunktiota, ja akua jatketaan sitten vielä ainakin pari kertaa. Nyt siis toivotaan, että nämä hoidot tepsii, eikä oireet enää uusiudu!
Tämmöistä on elämä... monen kuukauden pentutauon jälkeen joutuu Keira siis taas harrastuksista tauolle, ja tietysti myös lenkkeilyssä vähän hillitympään malliin... mutta mikä tärkeintä, pahemmilta "tuomioilta" vältyttiin, ja tauon jälkeen toivottavasti jatketaan taas entistä ehompana! :) Kun mielessään on tässä kolmen päivän aikana käynyt läpi kaikki skenaariot liikuntakyvyttömyydestä jopa rakkaan ystävän menettämiseen, niin tämä tuntuu enemmän kuin lottovoitolta!!
Lääkäriin päästessä Keira oli aika heikossa hapessa... välillä jo näytti, ettei käytä enää takajalkojaan lainkaan, ja ehdittiin lääkärin kanssa käydä pahimmatkin vaihtoehdot lävitse. Näin jo sieluni silmin, miten ajetaan tuhatta ja sataa Helsinkiin leikkaukseen keskellä yötä...
Keira sai kipulääkettä ja kortisonia, ja helpotukseksemme nousi sitten jo jonkin ajan päästä jaloilleen, Saatiin kipulääkekuuri ja lääkäri epäili, että lenkillä olisi käynyt joku äkillinen juttu selkään, joka olisi aiheuttanut jossakin nikamavälissä välilevyn "irtoamisen". Noh, ei siis auttanut kuin mennä kotiin odottamaan totaalilevossa viikonlopuksi, testailla hysteerisenä vartin välein että toimiihan ne jalat vielä, pelätä pahinta ja toivoa parasta... tosin tuo totaalilepo ei kyllä ihan täysin toteutunut, kun ehän tuota pysty 24h vahtimaan... niin hää vaan tunki eilen aamunakin itsensä pihalle belkkarien mukaan! Eli jalat alkoi toimia melko pian normaalisti, eikä muutenkaan vaikuttanut enää lauantaina erityisen sairaalta. Eilen oltiin mun vanhempien luona kylässä, ja siellä hää kovasti oli osallistunut ruuan laittoon äitin kanssa sillä aikaa kun oltiin lenkillä. :)
Onneksi sain lääkäriin ja selkäröntgeniin ajan heti tälle päivälle, ja parin tunnin lääkärivierailun jälkeen voidaan onneksi huokaista helpotuksesta!! Selkäranka on kaikin puolin kunnossa, eli välilevyvammoja ei ole. Tulipa samalla kuvautettua myös lonkat, ja nekin on onneksi edelleen erittäin hyvät. Ilmeisesti jonkinlaista lukkoa jossakin kohtaa oli/on, sillä jännitystä ja jumitusta lääkäri tunsi Keiraa tutkiessaan. Keira sai osteopaattista hoitoa sekä akupunktiota, ja akua jatketaan sitten vielä ainakin pari kertaa. Nyt siis toivotaan, että nämä hoidot tepsii, eikä oireet enää uusiudu!
Tämmöistä on elämä... monen kuukauden pentutauon jälkeen joutuu Keira siis taas harrastuksista tauolle, ja tietysti myös lenkkeilyssä vähän hillitympään malliin... mutta mikä tärkeintä, pahemmilta "tuomioilta" vältyttiin, ja tauon jälkeen toivottavasti jatketaan taas entistä ehompana! :) Kun mielessään on tässä kolmen päivän aikana käynyt läpi kaikki skenaariot liikuntakyvyttömyydestä jopa rakkaan ystävän menettämiseen, niin tämä tuntuu enemmän kuin lottovoitolta!!
Kommentit