Nyt voin todellakin allekirjoittaa kuluneen fraasin "kylläpä loma tuli tarpeeseen"! Joululomalta arkeen paluu ei ole ollenkaan ahdistanut, päinvastoin tuntuu että energiaa on taas ihan toisella tavalla. Ja sen ovat sitten rekut saaneet tuntea nahoissaan. ;)
Tokossa on vähän uusia juttuja yritetty viritellä sekä Keiran että Mutkan kanssa. Päätin, etten nyt rupea stressaamaan siitä Loppiaisen kokeesta... videota on kyllä moneen kertaan katsottu läpi ja yritetty löytää syitä Keiran outoon käytökseen. Ei taida olla Eino, jota neiti eniten kavahtaa, vaan vilkuilee kehän ulkopuolella koko ajan samaan kohtaan, ja jotenkin toimintakyky häviää heti kun joutuu tämän kamalan kohteen ja mun väliin tai selin yleisöön päin. Ottaako sitten stressiä, kun paine on vain siltä yhdeltä suunnalta... toisaalta ainahan nuo kokeet melkein on niin, että vain kehän yhdellä laidalla on porukkaa, ja muuten sivuilla ei mitään tapahdu. Noh, ei tässä auta jäädä tätä mysteeriä murehtimaan, yritetään vähän nyt löytää uusia jippoja ja pyritään kehittämään kestävyyttä treenin kautta, ja katsotaan sitten mihin se johtaa. Treeneissä on nyt siis jatkettu luoksetulon vauhdin etsimistä, ja pikkuhiljaa rupean myös ketjuttamaan liikkeitä, jotta saataisiin sitä kestävyyttä aikaan. Uutena juttuna opetin myös peruuttamisen, nimittäin nyt nauhalta näki erittäin hyvin, miten turhaa on sitä koiraa pyöritellä niissä seuraamisen paikalla siirtymisissä selän takaa! Varsinkin kun vielä itse sitten potkaisee koiran johonkin tooodella kauas... :D
Tämä viikonloppu on kyllä ollut meikäläiselle oikein superaktiivinen. Eilen lähdettiin Hannen kanssa heti aamutuimaan hiihtämään, sen jälkeen pitkä lenkki koirien kanssa ja illalla vielä Keiran kanssa tokoilemaan tuohon Lavolan koulun pihalle. Ainiin, ja otin vähän "lavastettua" tokoa Keiran ja Mutkan kanssa myös päivällä, ja pyysin Sampon ottamaan meistä muutamia kuvia. Alla muutama, lisää löytyy pikapuolin harrastus- ja touhuilukuvagalleriasta, kunhan ehdin ne sinne lisäämään.
Keira ruudussa
Eteenlähetystä patukan avulla... "tässä mää meen"
... ja täältä mää tuun!
Seuruuta kumpaisenkin kanssa
Tänään kun muilta hommilta ehdittiin, huhkittiin ensin hallitalkoissa, sitten taas pitkä lenkki, vähän agitreeniä pihalla kummankin kanssa (lähinnä kontakteja trainerilla), ja nyt illalla käytiin vielä Mutkan kanssa LPKY:n tokoryhmässä. Mentiin "tottelevaisuuden alkeet" -ryhmään, ja mielessä kävi että onkohan tämä meille kuitenkin vähän haastava ryhmä, kun joukossa oli jo kisauran korkanneitakin. Vaan taas kerran sain hämmästellä tuon nuoren neidin keskittymiskykyä! Tila oli aika ahdas, ja koiria paljon, mutta vieressä tekevät koirat ei häirinneet häntä ollenkaan, vaan kontakti pysyi äärettömän hyvin koko ajan. Paikalla makuun kesti loistavasti, vaikka vierestä käytiin koiria palkkaamassa (olen ottanut tähän sen linjan, että kesken en palkkaa, vaan on opittava siihen, että siellä ollaan ilman mitään sen kummempia voimisteluliikkeitä ohjaajan suunnalta)... itse sitten mokasin, kun kävin takaisin tullessa kaivamaan palkkaa taskusta... silloin sitten Mutkakin pomppasi pystyyn. Eikö se ohjaaja ole tähän mennessä oppinut, että niitä taskuja ei kesken kaiken kaivella... :D Vähän haastavia juttuja meille, liikkeestä maahanmenoa ja seisomista, tehtiin myös, mutta hyvin nekin meni, kun itse annoin vähän apuja. Hyvin kesti neidin vire ja pinna koko treenin ajan, hyvä Mutka!!
Tokossa on vähän uusia juttuja yritetty viritellä sekä Keiran että Mutkan kanssa. Päätin, etten nyt rupea stressaamaan siitä Loppiaisen kokeesta... videota on kyllä moneen kertaan katsottu läpi ja yritetty löytää syitä Keiran outoon käytökseen. Ei taida olla Eino, jota neiti eniten kavahtaa, vaan vilkuilee kehän ulkopuolella koko ajan samaan kohtaan, ja jotenkin toimintakyky häviää heti kun joutuu tämän kamalan kohteen ja mun väliin tai selin yleisöön päin. Ottaako sitten stressiä, kun paine on vain siltä yhdeltä suunnalta... toisaalta ainahan nuo kokeet melkein on niin, että vain kehän yhdellä laidalla on porukkaa, ja muuten sivuilla ei mitään tapahdu. Noh, ei tässä auta jäädä tätä mysteeriä murehtimaan, yritetään vähän nyt löytää uusia jippoja ja pyritään kehittämään kestävyyttä treenin kautta, ja katsotaan sitten mihin se johtaa. Treeneissä on nyt siis jatkettu luoksetulon vauhdin etsimistä, ja pikkuhiljaa rupean myös ketjuttamaan liikkeitä, jotta saataisiin sitä kestävyyttä aikaan. Uutena juttuna opetin myös peruuttamisen, nimittäin nyt nauhalta näki erittäin hyvin, miten turhaa on sitä koiraa pyöritellä niissä seuraamisen paikalla siirtymisissä selän takaa! Varsinkin kun vielä itse sitten potkaisee koiran johonkin tooodella kauas... :D
Tämä viikonloppu on kyllä ollut meikäläiselle oikein superaktiivinen. Eilen lähdettiin Hannen kanssa heti aamutuimaan hiihtämään, sen jälkeen pitkä lenkki koirien kanssa ja illalla vielä Keiran kanssa tokoilemaan tuohon Lavolan koulun pihalle. Ainiin, ja otin vähän "lavastettua" tokoa Keiran ja Mutkan kanssa myös päivällä, ja pyysin Sampon ottamaan meistä muutamia kuvia. Alla muutama, lisää löytyy pikapuolin harrastus- ja touhuilukuvagalleriasta, kunhan ehdin ne sinne lisäämään.
Keira ruudussa
Eteenlähetystä patukan avulla... "tässä mää meen"
... ja täältä mää tuun!
Seuruuta kumpaisenkin kanssa
Tänään kun muilta hommilta ehdittiin, huhkittiin ensin hallitalkoissa, sitten taas pitkä lenkki, vähän agitreeniä pihalla kummankin kanssa (lähinnä kontakteja trainerilla), ja nyt illalla käytiin vielä Mutkan kanssa LPKY:n tokoryhmässä. Mentiin "tottelevaisuuden alkeet" -ryhmään, ja mielessä kävi että onkohan tämä meille kuitenkin vähän haastava ryhmä, kun joukossa oli jo kisauran korkanneitakin. Vaan taas kerran sain hämmästellä tuon nuoren neidin keskittymiskykyä! Tila oli aika ahdas, ja koiria paljon, mutta vieressä tekevät koirat ei häirinneet häntä ollenkaan, vaan kontakti pysyi äärettömän hyvin koko ajan. Paikalla makuun kesti loistavasti, vaikka vierestä käytiin koiria palkkaamassa (olen ottanut tähän sen linjan, että kesken en palkkaa, vaan on opittava siihen, että siellä ollaan ilman mitään sen kummempia voimisteluliikkeitä ohjaajan suunnalta)... itse sitten mokasin, kun kävin takaisin tullessa kaivamaan palkkaa taskusta... silloin sitten Mutkakin pomppasi pystyyn. Eikö se ohjaaja ole tähän mennessä oppinut, että niitä taskuja ei kesken kaiken kaivella... :D Vähän haastavia juttuja meille, liikkeestä maahanmenoa ja seisomista, tehtiin myös, mutta hyvin nekin meni, kun itse annoin vähän apuja. Hyvin kesti neidin vire ja pinna koko treenin ajan, hyvä Mutka!!
Kommentit