Höh, tulinpa vasta nyt lukeneeksi käyttöbelgipalstalta, miten immeiset on tuota noutoa opettaneet siten että koira on korkeassa vietissä... ehkä itsekin otan samat konstit käyttöön, etten turhaan provoa neitiä puremaan sitä kapulaa... tai toisaalta tee liikkeestä "löysää". Onneksi tätä ei todellakaan ole ehditty paljon harjoitella, joten kaik on vielä mahdollista ottaa repertuaariin...

Unohdin eilen kirjoittaa myös meidän hieman erikoisemmista treeneistä. Mutka-neiti kun nimittäin keksi uuden hassunhauskan harrastuksen, eli aitojen yli naapurien pihoille loikkimisen!! Ensimmäisen kerran lähti varmaan jonkin "saaliin" perään, ja kun tajusi miten mukavaa on pomppia milloin kenenkin naapurin pihalle, niin tuostahan tuli sitten todellinen ongelma! Ei häntä mitkään 120-senttiset lauta-aidat pidättele nimittäin...
Luulin saaneeni jo homman kuriin, kun pidettiin neitiä jonkin aikaa pitkässä liinassa, ja pari kertaa tehtiin myös niin, että menin huvimajan taakse piiloon ja Sampo päästi koissut pihalle... Mutka kun lähti yrittämään aidalle ja rupesi ponnistamaan, niin meikäläinen "hyökkäsi" lumiharjan kanssa majan takaa estämään moiset touhut. Noh, yhtenä päivänä kaikista viritelmistä huolimatta sitten neiti kuitenkin taas pääsi livahtamaan tontin toisesta nurkasta naapurin koiran houkuttelemana, ja pistivät oikein leikit pystyyn naapurin pihalla...  eli megapalkka vielä siihen päälle, great! Noh, ehän siinä auttanut kun lähteä tyttöä hakemaan, mutta kappas vaan... hetken päästä ei neitokaista näkynyt enää missään! Siinä ehti jo vähän hätä ja paniikki iskeä, kun ei tiedetty mihin hää on mennyt... onneksi viimein löytyi sitten naapurin takaa pusikosta. Ei sentään onneksi ollut "isoon metsään" asti lähtenyt!

Noh, niinpä aloitimme sitten tehokuurin tämän touhun eliminoimiseksi, ja meikäläinen on nyt sitten hillunut muun muassa kattilan kansien kanssa pihalla päivystämässä... heti kun lähtee yrittämään hyppyä, niin silloin rämähtää. :) Kyllä on varmaan taas naapureilla ihmettelemistä, että mitähän ne hullut Kokkoset nyt on saaneet päähänsä...

Toivotaan, että tällä keinoin nyt saataisiin neiti unohtamaan moiset touhut. Ainakin pari päivää on nyt mennyt ihan kivasti ilman mitään yrityksiäkään karata... mutta kattilankannet ovat edelleen valmiustilassa joka kerran kun mennään pihalle. ;) Voi jessus, kaikkeen sitä näiden kanssa joutuu...