Tällä viikolla on meikäläinen perehtynyt tottistelun maailmaan ihan uudella tavalla, ja täytyy sanoa, että on ollut todellakin mielenkiintoista ja antoisaa! Alkoi nimittäin totisesti häiritä, kun ei oikein olla viime aikoina edetty Mutkan kanssa seuraamisen treenaamisessa toivomallani tavalla. Sivullehan tuo hakee upeasti, ja paikalla kääntymiset ja siirtymiset tekee todella hyvässä kontaktissa... mutta... pidemmät pätkät aiheuttaa helposti kontaktin "harhailua" ja homma uhkaa mennä vähän himmailuksi. Noh, yhden yön sitten pyörin miettien miten tätä ongelmaa ja otin sitten itseäni niskasta kiinni ja aloin tosissani perehtyä asiaan... ja erinäisten tekstien, videoiden ja ennen kaikkea Dubion "L-tiimiltä" saamieni neuvojen kautta (kiitos Heli ja Anne!) homma rupesi aukeamaan... Olen yksinkertaisesti teettänyt seuruuta liian alhaisessa vietissä! Tästä lähtien tottistreenien teemana on siis "vietti kohdilleen"! :) Ja, malttamaton kun olen, niin seuraavana aamuna seiskan pintaan oltiinkin sitten jo läheisen K-marketin pihalla trenaamassa asiaa! ;)  (niinpäniin, mein kyläläiset tuskin enää jaksaa kauheasti ihmetellä näitä hullujen Kokkosten tempauksia...)

Nyt muutaman treenin jälkeen voin tyytyväisenä sanoa, että homma on kehittynyt TODELLA paljon!! Olen pyrkinyt seuruuttamaan "lennosta" korkessa vietissä (patukan tai narupallon avulla) ja myös palkannut lennosta... eli vaihdellen paria-muutamaa askelta ja palkka lentää suuhun. Lisäksi ollaan treenattu haukuttamista, jolla saataisiin sitten tulevaisuudessa tuo vietti nousemaan. Haukkua rupeaa löytymään pikkuhiljaa, ja tänään mulla oli sitten lenkkikaverina äärettömän innokas belgineiti, joka tarjoili vähän väliä seuraamista ja hyppi melkein päin näköä saadakseen treeniliivin rintataskusta pikottavan patukan  itselleen (näinköhän kerään itselleni uusia ongelmia kun lähestulkoon kannustin tuohon hyppimiseen...;)). 

Oman osansa tästä meikäläisen intoilusta on toki saanut myös Keira... prinsessankin seuraamisessa kun on vielä paljon parantamisen varaa! Haukkua ei tarvinut paljon kaivella ;), mutta välillä meinasi homma lähteä vähän lapasesta. Mutta sitten kun vähän pistetiin vaihdetta pienemmälle, niin tyttö piti aivan mahtavaa kontaktia! Eli tätä lisää ja paljon!

Ilmoitin itseni täällä Lappeenrannassa maaliskuun lopulla olevaan tottisseminaariin ja aikeissa on osallistua myös Inkoossa järjestettävään suojeluluentosarjaan kevään ja kesän aikana. Kyllä meikäläisestäkin vielä pk-ihminen tulee... ;)