... hitaanlaisesti äipän potiessa jonkinlaista vatsapöpöä. Näyttää muodostuvan Kokkosen perheen tavaramerkiksi, että jokaisten järjestämiemme juhlien seurauksena on jokin mystinen kakkatauti. (onkohan tämä vinkki jostain...) :D Toivotaan, että uudenvuoden vieraamme olisivat siltä välttyneet!! Sampokin taisi selvitä lievillä eilisillan oireilla, mutta mulla tämä näyttää vaan jatkuvan.
Uuttavuotta vietettiin siis Vierumäen maisemissa TEK:n mökillä... jos sitä nyt mökiksi voi kutsua... taisi olla samaa kokoluokkaa kuin mein talo eikä varustelutasossakaan ollut valittamista. :) Reissuun lähdettiin jo joulupäivänä. Ensin vietettiin yö Kuusankoskella (eli nykyisin Kouvolassa :)) mun vanhempien luona ja siitä sitten Tapaninpäivänä huristeltiin Vierumäen maisemiin. Uudeksivuodeksi oli sitten muutamia kavereita kutsuttuna mökille vuoden vaihtumista juhlimaan.
Viikon aikana tuli pääosin lenkkeiltyä koirien kanssa, mutta ihan laiskoina ei sentään oltu tokon suhteen. Luovuin sittenkin kosketusalustojen käytöstä luoksetulossa, sillä ylläri... neiti rupesi siinäkin ennakoimaan! Niinpä pyritään vaan vahvistamaan suoraa luoksetuloa lelupalkalla. Pysätyksiä on kyllä toki harjoiteltu muissa tilanteissa leikin varjolla. Luoksetulossa ei nyt Loppiaisen koetta ajatellen kai auta muu, kuin tehdä sitä vaan suorana, ja toivoa että ne pysäytykset sieltä sitten kokeessa tulee. Muut liikkeet näyttääkin ihan hyvältä... onneksi tulin tänään kotipihalla testanneeksi myös hyppynoutoa... sitä kun ei ole tytölle vilautettu varmaan puoleen vuoteen! Alku oli nimittäin vähän haparointia, ihan kuin Keira ei olisi oikein muistanut mikä on homman nimi (ihmekös tuo). Muutaman toiston jälkeen alkoi onneksi sekin pelittämään. Lumihanki vaan oli sen verran syvä ja ilma kylmä, että kapulan löytäminen hypyn takaa ja sen pitäminen pidempiä aikoja suussa ei näyttänyt neidistä kovin houkuttelevalta. :) Eilen tehtiin tunnaria vahingossa 9 kapulalla, kun niitä lojahti laatikosta maahan vähän reilummin... ajattelin sitten, että antaa olla ja kokeillaan mitä neiti siitä määrästä tuumaa. Ja mitäs hän, kärsivällisesti haisteli, ja oikea kapula palautui mulle ilman ongelmia. Eli fiilis on koetta ajatellen ihan hyvä, nyt pitää vaan toivoa, että itse kykenen sinne lähtemään!
Mutkan kanssakin innostuin hieman hyppynoutoa lelulla kokeilemaan, ja eipähän tuo näyttänyt neidistä kummoinen homma olevan. Malttoi jopa pysyä heiton ajan paikallaan, kevyesti kyllä pitelin kiinni, mutta olisi pysynyt ilman kiinni pitämistäkin. Seuraamista ja luoksetuloa otettiin myös. Nyt näyttää tuo hiippailu tulevan myös luoksetuloon, eli neiti ei malttaisi odottaa kutsua vaan lähtee ennakoimaan. Eli apuohjaajaa kiinni pitelemään kaivataan. ;)
Vierumäellä tuli muuten kokeiltua elämämme ensimmäistä kertaa myös curlingia, ja kivaa oli! :) Lisäksi lajivalikoimaan kuului tennis ja hiihto... tosin muutaman kilometrin tykkilumipätkä ei kamalasti vakuuttanut, eikä latumaksua sitten viitsinyt useammalle päivälle maksaa. Mutta tulipahan hiihtokausikin korkattua viimein!
Uuttavuotta vietettiin siis Vierumäen maisemissa TEK:n mökillä... jos sitä nyt mökiksi voi kutsua... taisi olla samaa kokoluokkaa kuin mein talo eikä varustelutasossakaan ollut valittamista. :) Reissuun lähdettiin jo joulupäivänä. Ensin vietettiin yö Kuusankoskella (eli nykyisin Kouvolassa :)) mun vanhempien luona ja siitä sitten Tapaninpäivänä huristeltiin Vierumäen maisemiin. Uudeksivuodeksi oli sitten muutamia kavereita kutsuttuna mökille vuoden vaihtumista juhlimaan.
Viikon aikana tuli pääosin lenkkeiltyä koirien kanssa, mutta ihan laiskoina ei sentään oltu tokon suhteen. Luovuin sittenkin kosketusalustojen käytöstä luoksetulossa, sillä ylläri... neiti rupesi siinäkin ennakoimaan! Niinpä pyritään vaan vahvistamaan suoraa luoksetuloa lelupalkalla. Pysätyksiä on kyllä toki harjoiteltu muissa tilanteissa leikin varjolla. Luoksetulossa ei nyt Loppiaisen koetta ajatellen kai auta muu, kuin tehdä sitä vaan suorana, ja toivoa että ne pysäytykset sieltä sitten kokeessa tulee. Muut liikkeet näyttääkin ihan hyvältä... onneksi tulin tänään kotipihalla testanneeksi myös hyppynoutoa... sitä kun ei ole tytölle vilautettu varmaan puoleen vuoteen! Alku oli nimittäin vähän haparointia, ihan kuin Keira ei olisi oikein muistanut mikä on homman nimi (ihmekös tuo). Muutaman toiston jälkeen alkoi onneksi sekin pelittämään. Lumihanki vaan oli sen verran syvä ja ilma kylmä, että kapulan löytäminen hypyn takaa ja sen pitäminen pidempiä aikoja suussa ei näyttänyt neidistä kovin houkuttelevalta. :) Eilen tehtiin tunnaria vahingossa 9 kapulalla, kun niitä lojahti laatikosta maahan vähän reilummin... ajattelin sitten, että antaa olla ja kokeillaan mitä neiti siitä määrästä tuumaa. Ja mitäs hän, kärsivällisesti haisteli, ja oikea kapula palautui mulle ilman ongelmia. Eli fiilis on koetta ajatellen ihan hyvä, nyt pitää vaan toivoa, että itse kykenen sinne lähtemään!
Mutkan kanssakin innostuin hieman hyppynoutoa lelulla kokeilemaan, ja eipähän tuo näyttänyt neidistä kummoinen homma olevan. Malttoi jopa pysyä heiton ajan paikallaan, kevyesti kyllä pitelin kiinni, mutta olisi pysynyt ilman kiinni pitämistäkin. Seuraamista ja luoksetuloa otettiin myös. Nyt näyttää tuo hiippailu tulevan myös luoksetuloon, eli neiti ei malttaisi odottaa kutsua vaan lähtee ennakoimaan. Eli apuohjaajaa kiinni pitelemään kaivataan. ;)
Vierumäellä tuli muuten kokeiltua elämämme ensimmäistä kertaa myös curlingia, ja kivaa oli! :) Lisäksi lajivalikoimaan kuului tennis ja hiihto... tosin muutaman kilometrin tykkilumipätkä ei kamalasti vakuuttanut, eikä latumaksua sitten viitsinyt useammalle päivälle maksaa. Mutta tulipahan hiihtokausikin korkattua viimein!
Kommentit