Olenpas nykyään superlaiska näiden päivitysjuttujen kanssa! Onneksi tekemisten suhteen ei sentäs olla oltu ihan yhtä laiskana.

Agia on treenattu hyvinkin ahkerasti... pitäähän sitä nyt ottaa uudesta hallista kaik hyöty irti. :) Mutkan ryhmätreenit on keskiviikkoisin ja Keiran tiistaisin, ja itseksemme sekä välillä Päivin kanssa on sitten käyty muutamia kertoja treenailemassa. Keiran treeneissä olen ollut mukana "taustapiruna" ja juoruamassa... eli häiritsemässä toisten treenejä. ;) Mutkan ekat ryhmätreenit jäivät heti harmittavasti väliin, kun auto pirulainen jätti minut haastattelureissulla keskelle Parikkalan peltoja... ja tätä autoshowta kestikin yli kaksi viikkoa!! Ensin reilu viikko sijaisautolla ja sitten vajaa viikko kokonaan autottomana... joten hieman joutui noista koirien harratusjutuistakin tinkimään.

Mutka kehittyy agissa kyllä koko ajan hurjasti!! Siirryin suosiolla kokonaan maxihyppyihin, kun tuntui, että matalammilla rimoilla alkaa homma lähteä vähän lapasesta... nyt tekee neiti hypyillä ihan nätisti töitä. Vielä kun itse muistaisin käskyttää! Jotkut asiat nimittäin vaan jäävät niin vahvasti selkärankaan... Keiran kanssa opin siihen, että hypyillä ei missään nimessä saa käyttää käskyjä, tai rimat alkaa kolista. Nyt sitten en aina muista niitä Mutkankaan kanssa, ja silloin tulee neidillä hieman epävarmuuden hetkiä, että mentiinkös tästä nyt vai ei. Itse en tätä edes huomannut, mutta onneksi on tarkkasilmäisiä ja -korvaisia treenikavereita, kiitos Mirka! :)
Mirkan ansiosta ollaan päästy nyt parina viikkona myös tutustumaan verkkokeppeihin. Ja voe vitsi, miten mahtava keksintö ovatkaan! Aluksi Mutkalla meni hetki tajutessa, että siitä verkosta EI ole tarkoitus hyppiä yli... sitten kun neiti tajusi homman juonen, niin pujotteluhan alkoi sujua kuin tanssi! "Hieman" kai liikaa on tahkottu tuota tottista, kun neiti ei millään päästäisi minua kepeillä vasemmalle puolelleen... verkot poistivat nyt tämän ongelman, ja itse voin hiippailla käytännössä missä vaan. Ja eri kulmista lähetyksetkin otettiin jo repertuaariin. Kyllä mein junnuista tulee vaan aikasmoisia keppitaitureita! :) Muutenkin on kyllä niin mukava treenata noiden junnujen kanssa, kun kehittymistä tapahtuu tosiaan ihan silmissä. :)

Alla muutama kuva neidin treenailuista (kuvat on ottanut Sampo).

1239555748_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

"Kato ny äippä kun mä hienosti osun tähän kosketusalustalle... joko saan kiivetä??"
1239555760_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Mutkan bravuuri, 2on-2off puomilla:1239555769_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Lisäksi yksi otos Sampon ja Keiran tiistain treenailuista:1239555784_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

 

Tottiksessa meillä on ollut Mutkan kanssa kunnia päästä jopa kahteen seminaariin esimerkkikoirakoksi. Ensin oltiin maaliskuun lopulla täällä Lappeenrannassa Elise Luttisen semmassa ja nyt viime viikonloppuna Suski Mölsän semmassa Porvoossa. Ja hyviä neuvoja tuli kummastakin, ja olen taas erittäin toiveikas tämän mein homman suhteen! Suski oli sitä mieltä, että Mutkan mielentila seuruussa on ihan hyvä, joten nyt vain keskitytään korjaamaan nuo pienet tekniikkavirheet ja jatketaan hommaa eteenpäin. Otan myös taas patukkapalkan mukaan repertuaariin... meillä oli jonkun aikaa patukka kokonaan pannassa, kun tuntui, että meno sen kanssa menee neidillä vähän turhan rajuksi. Mutta sain ohjeeksi antaa hänen rauhassa "tapporavistella" patukkaa, jos sillä kerran parhaiten palkkaantuu, ja opin myös, miten helposti saan patukan neidiltä pois ilman että siitä pitää käydä kamalaa vääntöä. ;) Suskin semman jälkeen useampi ihminen tuli kysymään mistä Mutka on ja ihastelemaan sen vietikkyyttä. Olin pikkuneidistäni oikein ylpeä. <3 

Perjantaina käytiin hallilla Mutkan kanssa, ja kokeilin pari seuruupätkää, jonka jälkeen sitten neiti sai palkaksi agia. ;) Ja voi vitsi, seuraaminenhan sujui hienosti!! Hyvä me!! Tuija muuten sanoi tuosta hännästä (niinpäniin, vieläkään en osaa olla ajattelematta tuota häntää!!) asian, jota en ollut tullut ajatelleeksi... Mutkan hännän kiinnitys on aika alhaalla, joka sekin voi vaikuttaa siihen, ettei nosta sitä niin herkästi.

Perjantaina meillä oli myös erittäin aikainen herätys, kun suunnattiin Joensuuun, jossa Sampolla ja Keiralla oli kaksi starttia. Keira kävi jotenkin todella kuumana Pieksämäen keikkaan verrattuna, eikä Sampon hyvästä ohjauksesta huolimatta malttanut mieltään radalla... tuloksena ensimmäiseltä radalta 35 (kontakteja, rimoja ja mikä erikoisinta... pujotteluvirhe, joka sekin kertoo, että neiti ei ollut ihan kympillä mukana!!), toiselta sitten hylky, kun Keira karkasi puomilta väärälle hypylle. Tässä Sampo teki fiksusti kontaktin uusiksi ja radalta pois. Näköjään ei vielä nuo kontaktit kisoissa kestä ihan paketissa... Voi kun saisi treenattua tuota koiraa samassa mielentilassa kuin mitä sen on kisoissa!