Eilen vein Mutkan lonkka- ja kyynärkuviin. Samalla kuvautin myös selän, jotta tulee sitten varmistettua että kaikki on agilityn (ja tietysti muunkin harrastamisen) suhteen kunnossa. Ja näin onneksi oli! :) Lonkat olivat lääkärin mukaan terveet... ihan ei luvannut että A:na menevät, mutta B:nä nyt vähintään. Kyynärät olivat erinomaiset, ja selkäranka kuulema näytti oikein kauniilta. Eli ei kun hyvillä mielin eteenpäin! Katsotaan sitten, mikä lonkkien virallinen "tuomio" Kennelliitossa on. :) Mutta olipa kirjaimet nyt kumpaa hyvänsä, niin pääasia että ovat terveet!

Tiistaina käytiin Hannen kanssa taas jälkimetsällä. Tällä kertaa otin mukaan vain Mutkan, sillä Keiralla oli samana päivänä ollut akupunktio. Ja Mutka tekikin elämänsä pisimmän jäljen, jossa oli aloitus janalta, kaksi kulmaa ja muutama (ei-suunniteltu ;)) polun ylityskin sattui matkalle. Ja neitihän teki aivan upeasti töitä!! Vielä kun ohjaaja pitäisi suunsa kiinni ja antaisi koiransa tehdä töitä rauhassa. ;) Ensimmäisen kulman nimittäin pilasin itse, kun rupesin kehumaan koiraa. kesken kaiken.. Mutka oli jo ottanut kulman ihan oikein, mutta pyörähti ympäri sen näköisenä, että olikos tässä kohdassa jotain muutakin etsittävää. :)
Janalla hetki pyörittiin, mutta aika nopeasti siitä kuitenkin päästiin oikeaan suuntaan.  Lisäksi tuon kulmapyörähdyksen lisäksi pieni hukka tuli yhdessä hieman isomman polun ylityksessä, joka olikin kyllä aika haastava (kun mulla nyt kerrankin oli oikein kaavio mietittynä, niin siitähän se oli sit mentävä ;) ja olisi sen kyllä tainnut joutua jossain kohtaa ylittämään joka tapauksessa). Muuten neiti sitten porskuttikin todella hienosti menemään. Ollaan aloitettu Mutkan kanssa myös ilmaisutreenit purkeilla, ja hienostihan tuo osasikin jo mennä purkeilla maahan. Eteistreenit aamutuimaan ovat ilmeisen tehokkaita koiran oppimisen kannalta! Loppupalkkana oli patukka, jota sai sitten rauhassa retuuttaa... ja vissiin patukka tuoksui niin voimakkaasti, että viimeinen 10 metriä tultiin aikasmoista rallia puskat rytisten!! :D
Esineruudussa haetin ensin yhden esineen. Se löytyi ja palautuikin tosi hyvin ja nopeasti. Sitten pienen tauon jälkeen kokeilin kahden esineen haettamista. Jälleen ensimmäinen tuli hyvin, mutta toiselle esineelle ei oikein osannutkaan lähteä. Ilmeisesti mun pitää olla johdonmukaisempi tuossa esineille lähettämisessä, sillä Mutka oli sen näköinen kun lähetin sitä uudestaan, että eikös tämä homma tehty jo. Kun ei sitten muuta keksinyt, niin nappasi puun oksan suuhunsa! :) Ei muuta kun koira takaisin lähtöön, pienet rauhoittelut ja uusi lähetys... näytti, että Mutka nappasi oikeasta laidasta keskivaiheilta esineen suuhunsa, mutta kun ei lähtenyt sitä tuomaan, niin ajateltiin, että ei tainnut sitä ottakaan. Hetken päästä toi mulle sitten ihan ruudun takarajalla olleen esineen. Ruutua pois korjatessa selvisi sitten, että neiti olikin tehnyt näppärän esineiden vaihdon, eli oli ottanut sen keskivaiheella olevan esineen, mutta bongannut sitten "paremman" esineen takarajalta ja vaihtanut siihen! Harmi kun en tähän päässyt puuttumaan, mutta tässä vaiheessa lienee pääasia kuitenkin että niitä esineitä mulle palautuu.
Alfan purkkien ilmaisu jäljellä oli taas ihan superia!! Hienoa tytöt! Ja jälki itsessäänkin meni hyvin, samoin esineruudussa etenkin ensimmäinen kierros. Joten hyvillä mielin voidaan jatkaa jälkitreenailuja junnujen kanssa. 

Agiakin ollaan ehditty ottamaan maanantaina ja tänä aamuna. Maanantain treenit oli jotenkin ihan kamalat... en saanut Mutkaan oikein missään vaiheessa kunnon tatsia, ja menokin oli sitten sen mukaista. Teki jotenkin ihan käsittämättömiä virheitä, eikä seurannut mun ohjausta... noh, huonoja päiviähän meillä on välillä itse kullakin. Tänään oli sitten onneksi taas ihan toinen ääni kellossa, ja mulla oma ihana osaava tyttöni radalla! Otettiin vähän pidempääkin pätkää välillä, kun viime aikoina on aika paljon hiulattuna yksittäisenä erityisesti keppejä ja kontakteja. Ohjaaja oli hieman aamukohmeessa alkutreenistä, mutta kun aloin oikeasti ohjaamaan, niin koirakin ohjautui oikein hyvin. :) Keppejä otettiin hyppyjen takaa ja putkelta, ja lopussa myös otin yhden verkonpätkän pois... ja eipä tuo edes huomannut sen puuttumista! Eli pikkuhiljaa voidaan varmaan alkaa noita häivyttelemään. Eiliset ryhmätreenit meiltä jäi väliin noiden lonkkakuvien takia, mutta Kaisa-mummo pääsi pyörähtämään radalla Mirkan kanssa. Piti nimittäin testata, että lähteehän se mummeli varmasti vieraan matkaan... lauantaina kun Kaisa pääsee mukaan mein hallin avajaiskisoissa olevaan Allstars-kisaan, jossa paikalliset huippu-urheilijat ottavat mittaa toisistaan agilityn saralla. Saas nähdä kenen kisakumppaniksi Kaisa päätyy. :)

Tiistain lekurikerran tuloksena Keiran tauko agilitysta jatkuu harmi kyllä edelleen. :( Muuten voi liikkua normaalisti, mutta radalle ei passaa lähteä revittelemään ennen kuin selkä on lopullisesti kunnossa. Ne ketkä neidin vauhdin tietävät, niin ovat varmaan lääkärin kanssa samaa mieltä asiasta... ;) Neiti kun ei oikein muita vaihteita radalla omaa kuin turbon...