Tänään sitten saimme Mutkan viralliset lonkka- ja kyynärtulokset... A/A ja 0/0!! :) Jipii!

Agissa on ollut kaikinpuolin mukava viikko. Mutka oli keskiviikon treeneissä aivan mahtava!! Melko vaikea twist-harjoitus meni neidiltä kuin vettä vaan, kepeiltä ollaan saatu jo kaksi verkkoa pois (nyt on meillä myös kotikepeissä verkot!) ja kontaktitkin näyttää aikas hyviltä. Eikä tietoakaan mistään räykkäilyistä radalla, huusi kyllä kuin hyeena Lucan mennessä radalla, mutta muuten sitten pysyttelikin rauhallisena koko treenien ajan, ja jaksoi todella hyvin keskittyä tekemiseen.

Harkitsin jo Mutkan ilmoittamista torstain epiksiin, mutta järki sitten voitti kuitenkin. ;) (mitämitä, alkaako ohjaajalle tulla jonkunnäköistä malttiakin asioissa...??) Ei ollut itsellä torstaina YHTÄÄN sellainen fiilis, että jaksaisi skarpata ihan tosissaan radalla... ja tuon kanssa sinne on ihan tuhra leikkimään lähteä... huonosti käy ihan takuuvarmasti! ;) Lisäksi kun sekä kontaktit että kepit ovat kuitenkin vielä osittain vaiheessa, niin varsinkaan kontakteja en vielä halua radalle sotkea... Ei pidä antaa Mutkalle mahdollisuutta tehdä niillä virhettä (koska kisatilanteessa kuumuisi kuitenkin enemmän kuin treeneissä), vaan tehdään nyt hommat huolella loppuun kun kerran on tähänkin asti tehty!! Jospa se kantaisi hedelmää sitten myöhemmissä vaiheissa...

Ja... pitihän  mun sitten kisaavissa keskittyä Kaisan ohjaamiseen! :) Tosin, sen kanssa on aina niiin terapeuttista mennä radalle, kun tietää ettei se tee siellä mitään muuta kuin sen minkä näytän. Ja ehtii itse pyörähdellä vaikka sun miten eikä oman kropan asennon kanssa ole niin justiinsa. ;) Ja... tälläkin kertaa mummo näytti, että hyvässä terässä ollaan edelleen... meille nimittäin napsahti ainoalla nollatuloksella kisaavien maxien voitto!! :) Tämä olikin sitten viimeinen treeni ennen Tornion reissua... ensi viikolla ei passaa enää treenata, ettei mummeli väsähdä. ;) Ei vaan, tosi juttuhan se on, ettei selkä kestää montaa revittelyä saman viikon aikana. Kaisan ensi viikko tullee lenkkeilynkin suhteen olemaan vähän kevyempi, ja keskitytään lihasten rentouttamiseen... johan ne on nimittäin koetuksella pelkästä ajomatkasta!!

Keirakin pääsi jälleen takaisin agilityn pariin, ja voi sitä riemun määrää sen tekemisessä!! Kaiken lisäksi Sampon ja Keiran meno treeneissä näytti todella hallitulta (ja valtavan nopealta!! :) kun keskiviikkona sitä katselin, joten erittäin lupaavalta vaikuttaa Keiran paluu kentille! :) Epiksissä valitettavasti tuli kaksikolle hylky, kun Sampo käänsi hieman liian myöhään ansaesteeltä pois. Mutta muuten näytti jokseenkin makeelta se pätkä mitä ehtivät radalla olla! Eikä mitään rimojen kolinoita. Hyvähyvä!!
Alan olla entistä vakuuttuneempi, että syy (ainakin osa-sellainen) Keiran kausittaiseen huonoon hyppäämiseen ovat anaalirauhaset! Nyt kun selkä on kunnossa ja rauhaset tyhjät, niin koko koiran olemus muuttuu hypyillä (ja kaikessa muussakin tekemisessä) täysin erilaiseksi. Eli rauhaset tarkkaan syyniin ja toivotaan, että neiti siten pysyisi kunnossa!