Tammikuu oli kyllä aivan kamala! Töissä oli aivan älytön kiire koko kuukauden, pakkasta ulkona jatkuvasti niin paljon ettei agitreeneistä (tai muistakaan treeneistä) tarvinut paljon haaveilla ja jotenkin muutenkin kaikki tökki! Nyt tammikuu on onneksi vihdoin ohi, ja ainakin työrintamalla helpottaa... katsotaan sitten miten käy näiden harrastusten kanssa.

Tökkivän kuukauden päätteeksi käytiin eilen yhdet tökkivät agilitykisat. Mutka on TAAS vaihteeksi valeraskaana, mutta kun se ei aiemminkaan ole neidin työskentelyyn agissa juuri vaikuttanut, niin en olettanut sen vaikuttavan nytkään. Tämä oletus oli kuitenkin totaalisen väärä! Jo perjantaina, kun päästiin taas pitkästä aikaa treenaamaan, oli Mutka jotenkin ihan kummallinen... teki radalla virheitä, jotka ei ole sille ollenkaan tyypillisiä, ja jotenkin ei irronnut mihinkään... tai sitten vastaavasti irtoili ihan omille reiteilleen. Noh, lopputreeneistä saatiin homma toimimaan, ja kun lauantaina käytiin vielä kertaamassa kontaktit ja pari tekniikkajuttua, niin koira toimi kuin unelma!
Kuitenkin... eilisen ensimmäisellä radalla mulla oli joku aivan outo koira mukanani! Lähtökarsinat oli suoraan sanoen lähinnä vitsi... samasta aukosta mentiin radalla ja tultiin ulos, ja poikittain päähän oli tehty hyppyesteiden siivekkeistä "karsinat", joissa kahden seuraavan koiran piti odottaa vuoroaan. Noh, oletin, että tästähän tulee täysi katastrofi, mutta Mutka oli karsinassa aivan hiiren hiljaa (??!!). Lähtöön jäi ok, ja pysyi nätisti paikallaan... mutta jo kolmannella esteellä alkoi ihan ihme häröily - ensin ei meinannut ohjautua putkeen, vaikka oma näyttö oli videolta katsottuna ihan normaali. Sen jälkeen kääntyi samassa putkessa ympäri (??!!), muutaman esteen päästä kepeiltä pujotteluvirhe (??!!), välissä yksi rimantiputus (no se nyt saattoi olla vahinkokin) ja hetken päästä täysin suoraan koiran edessä olevalta muurilta kielto (??!!), tämän jälkeen pyörähdys muurin päällä ja palikat alas... tämän jälkeen homma seis ja koira pois radalta. ;)
Kyllähän Mutka kävi todella kuumana kun mentiin kisapaikalle, ja oma fiiliskään radalle mentäessä ei ollut ihan parasta laatua, kun vähän kiire tuli koiran haussa jne. Mutta niinhän tuo käy kuumana AINA, ja vastaavaa käytöstä en tuolta koiralta ole koskaan nähnyt! Ja kaikkein oudointa oli se, että tosiaan radalle mentäessä ei sitten käynyt ollenkaan kuumana, vaikka pääsi seuraamaan kolme suoritusta aivan vierestä.
Liekö hää sitten tosiaan haikaillut kotiin jääneiden "pentujensa" perään. Kovastihan tuo petailee ja kaivautuu sängyn tai sohvan alle, ja iltaleikit sohvatyynyjen kanssa on enempi K18-matskua... :) Voi toista...

Noniin, mutta takaisin agikisoihin...
Ennen toista rataa kävin ottamassa vähän treeniesteitä, ja niillä alkoi jo homma pelittää vähän paremmin. Ari piteli Mutkaa rataantutustumisen ajan (kiitos vielä kovasti!!), joten radalle ei tullut niin kiire kuin ensimmäiselle. Karsinassa Mutka alkoi vähän jo innostua, että mitäs tuolla radalla tapahtuu, ja jopa tahallani sitä nostatin hieman. Tämä rata olikin sitten jo paljon parempi! Puhdasta jälkeä tehtiin 13 esteen verran... sitten riman tiputus, jonka jälkeen oma ohjaus herpaantui juuri riittävästi millisekunniksi... ja koira ajautui putken väärään päähän. Täytyy tunnustaa, etten rataan tutustuessa edes ajatellut, että niin voi käydä, sillä linja putken oikeaan päähän näytti aivan suoralta. Sen verran kai sitten kuitenkin ennakoin putken jälkeiselle hypylle kääntymistä, että Mutka tuli linjasta ohi... ja tosiaan muutenkin olin jo pikkaisen myöhässä joten vastakkaista kättä en ehtinyt työntää. Hylyn jälkeen menikin pasmat sitten totaalisen sekaisin kun rupesin miettimään, että pitikö mun nyt tulla radalta heti pois... mutta loppusuoralla kun oltiin, niin suorin reitti pois oli tietenkin suorittaa rata loppuun. ;) Tämän pähkäilyn seurauksena Mutka pääsi loppusuoralla olleella puomilla tosi paljon mun edelle, ja sen ohjaus oli multa siis todella huono. Kontaktin kuitenkin otti, vaikka olin kilometrin päässä, ja pussi houkuttimena suoraan edessä. Mutta tästä paljon miinuspisteitä ohjaajalle, etten vienyt loppurataa täpöllä!!

Myös Sampo ja Keira osallistuivat... heille tuloksina hyl ja 25. Eli hylkyputki tuli rikottua. :) Kyydittäjinämme reissussa olivat Mirka ja Rape, heille tulokset 10 ja hyl. Ari ja Inka olivat medien ensimmäisellä radalla nousseet kakkosiin, ihan superpaljon onnea treenikamuille!! Muita LAUlaisia ei kisoissa ollutkaan.

Kisoista jäi itselleni vähän ristiriitaiset fiilikset. Ekan radan jälkeen teki mieli lähteä maitojunalla kotiin, mutta toinen rata antoi taas uskoa siihen, että kyllähän me osataan. Nyt olisi tietysti hirveän kiva tietää, kuinka paljon tuosta ekan radan häröilystä tosiaan oli tuota valeraskauden "poissaolevaisuutta" vai vaikuttiko siihen joku ihan muu, mitä en tiedostanut. Todennäköisesti tekijöitä oli useampi, niin herkkä on laji, että eipä se paljon vaadi...

Tällä hetkellä olen kyllä aika huolissani Mutkasta. Nuo joka juoksun jälkeen toistuvat valeraskaudet ei taatusti ole koiran psyykelle kamalan terveellisiä!! Ja altistaahan tuo esimerkiksi kohtutulehdukselle. Tajusin myös, että meidän koirat ovat ottaneet matsia vain siloin, kun Mutka on ollut joko juoksuilla tai valepennuilla... muina aikoina ei mitään rähinöitä ole ollut. Eli aikamoisen ärhäkäksi nuo hormoonit tytön saavat! Eivätkä nuo valeraskaudet tietysti myöskään ole kovin mukavia harrastamisen kannalta; tokossa vaikutus näkyy selvästi ja suorituksista häviää terävyys, ja jos se alkaa vielä vaikuttamaan agilityynkin, niin eihän tästä harrastamisesta kohta tule yhtikäs mitään... muutaman viikonhan tuota kerrallaan kestää, ja sama rumba kaksi kertaa vuodessa.. Eihän koiralta VOI olettaa oppimista, jos pääkoppa on ihan sekaisin. :-( Leikkaaminen on tällä hetkellä erittäin vakavassa harkinnassa oleva vaihtoehto - koiran terveys ja hyvinvointihan se on etusijalla.

Noh, nyt on helmikuu, ja olen päättänyt että se tulee olemaan paaaljon parempi kuin tammikuu!!