Nyt on mutkulaisen nollatili agissa avattu! Ei voi sanoa että tyylillä, mutta kuka niitä jälkeenpäin muistelee. ;) Kisattiin siis viime viikonloppuna täällä Lappeenrannassa kolmen radan verran, ja ensimmäiseltä, Allan Mattssonin tuomaroimalta radalta tuo nolla sitten napsahti! Rata ei todellakaan tuntunut hyvältä, jo alussa Mutka porsasteli eikä pysynyt lähdössä... palautin kerran, mutta eipä tuo tehonnut. Niinpä aikamoisella kiireellä radalle sittem pinkaistiin! (viisas ohjaaja olisi ehkä antanut koiralleen kurinpalautuksen tuossa kohtaa, mutta tällainen vähemmän viisas antoi mennä... oli vissiin itsekin niin innoissaan kun pääsi taas kisaradalle ;)) Puomin alastulo oli aivan järkky, ja luulinkin että siitä tuli meille vitonen... jos olisi vielä keinun ottanut epätarkasti, niin todennäköisesti olisin ottanut sen uusiksi ja siinä olis sit mennyt se nolla. ;) Keinu (kuten radan alussa ollut A:kin) kuitenkin sujui hyvin, ja maalissa yllätys oli enemmän kuin iloinen kuin kuulin meidän tehneenkin puhtaan radan! :) Täysin tyytyväinen ei rataan siis voi olla, mutta nolla mikä nolla ja merkintä kisakirjassa. Aikaakin taisi jäädä käyttämättä semmoinen viitisentoista sekuntia... ois sitä voinut esmes siellä puomilla vähän kauemmin käyttää, mrhh!!

Seuraavat kaksi starttia sitten menikin enempi ja vähempi mönkään. Itselläni oli takana todella rankka viikko työreissussa, ja olin aivan mielettömän väsynyt...  jotenkin tuon nollan jälkeen kaikki lataus sitten hävisi omasta touhusta. Ei ollut kyllä koirakaan oikein kartalla... liekö sekin ollut vähän turhan intopiukeana kun "äippä" oli koko viikon pois. Ei lähtenyt mun ohjauksiin mukaan ollenkaan... ei hakenut ollenkaan putkia siten kuin yleensä ja esimerkiksi hypyltä, jonka takana olin vastaanottamassa, juoksi ohi (??!!) Toisella radalla sentään kontaktit oli hyvät, jos nyt jotain positiivista haetaan. :) Kolmas rata olikin sitten hyppäri, jossa Mutka paukkasi kepeille semmoisella vauhdilla, että vaikka haki ekan välin, ei osunut enää toiseen... sitten oli jättänyt viimeisen välin pujottelematta (tätä en itse edes huomannut, eli tosiaan en ollut minäkään enää ihan kympillä pelissä mukana) ja kun sitten jäi vaan ihan hoomoilasena pyörimään vaikka ohjasin kuinka huolella putkeen, niin totesin että eiköhän tämä riitä... jätin siis radan kesken enkä antanut tytön säheltää enempää. Tuo keppien koomailu jo kertoo, että kolmas rata taisi todellakin olla liikaa... sen kyllä arvasinkin, että niin voi käydä. Mutta ihmeen kiepeillä oli kyllä jo tokalla radalla!!
Lähtökohdat kisoihin ei kyllä olleet parhaat mahdolliset, joten lopputulokseen pitää joka tapauksessa olla tyytyväinen. Olin tosiaan perjantaina vasta klo 17 kotona, ja ehdittiin lyhyt paniikinomainen treeni käydä hallilla tekemässä että sai edes enimmät höyryt neidiltä purettua. Höyryä tuntui kuitenkin jääneen lauantaiaamullekin ihan riittävästi... ;) Eniten jäivät kaivelemaan lähdöt, joissa M ei ollut ollenkaan oma itsensä. Välillä tulee kyllä treeneissäkin "niitä päiviä" kun kerta kaikkiaan ei malttaisi pysyä paikallaan. Yleensä taas voin vaikka heittää kärrynpyörää ja neiti nököttää nätisti paikallaan. Noh, ei kai tähänkään auta kuin treeni, ja jos se ei auta, niin sitten koulutetaan seuraavissa kisoissa! Onneksi ennen seuraavia suunniteltuja virallisia koitoksia ehtii olla ainakin yhdet epikset, joissa tuohon on loistava tilaisuus.
Toinen tökkäävä asia kisoissa on tuo puomin alastulo!! Treeneissä Mutka tekee aivan superisti hommia, mutta kisoissa... ei vaan malta! Todennäköisesti teen jotain itse eri tavalla, mutten ole vielä keksinyt mitä. Onneksi toisella agiradalla puomi oli jo lähempänä sellaista suoritusta kuin mitä sen on treeneissä, joten toivoa on että sekin kuosiin saadaan. Muut kontaktit eivät (ainakaan toistaiseksi...) tuota kisoissa ongelmia. Eihän puomiltakaan toki virheitä ole tullut, vaikka enemmän kuin lähellä se oli tuolla nollaradalla!!
Noh, tylsäähän tää olis jos kaikki sujuisi kuin tanssi. ;) Ja perhana, nollatili on kuitenkin avattu, kyllä siitä pitää olla ylpeä!! Siitäpä onkin aikaa kun omalla koirallani olen nollan kisoissa tehnyt!!

Alla vielä kuva palkintopallilta, kuvan on ottanut Virpi P.:

Mie tosiaan vietin viikon konferenssimatkalla Innsbruckissa. Itse kaupungista tykkäsin kovasti, mutta matka alkoi vähän kankeasti, kun lentojen myöhästelyn takia matkatavarat jäivät Frankfurtiin ja tulivat vasta seuraavana päivänä perille. Ja olihan sitä muutenkin vaikka sun mitä kommellusta tuolla reissulla. Mutta itse työosuudet meni ihan mallikkaasti ja mun esitystäkin oli kuuntelemassa ihan mukavasti porukkaa. Konferenssin lomassa ehti myös hyvin katsella hieman nähtävyyksiä, alla muutama räpsäisy.

Hieman perspektiiviä... vuoret on tosiaan... noh, korkeita. ;)
 

Kaupungin läpi virtaavan Inn-joen varrelta:

Apout tältä näyttää näkymät legendaarisen Bergiselin mäkihyppystadionin tornista (harminharmi kun tuulen vuoksi puomille ei päässyt istumaan!):

Igls:n kylä, josta konferenssi on alunperin lähtöisin, oli aika symppis paikka (taustalla näkyy pikku "mäennyppylät", joilla kävin laskettelemassa):

Tuon työreissun lisäksi on elämä taas muutenkin ollut aika lentämistä, mutta onneksi nyt ainakin pitäisi helpottaa edes vähän. Eilen päästiin tyttöjen kanssa nauttimaan aivan upeasta auringonpaisteisesta säästä. Siitäkin pari kuvatodistetta...

Mutka elementissään:

Mummokin innostui hangessa kirmailemaan:

Keira puolestaan keskittyi näyttämään söpöltä (kuten aina):

Tänään lähdin töiden jälkeen ottamaan hieman ex tempore -tokoa M:n ja pikku-K:n kanssa. Mutkan kanssa palkkaaminen on viime aikoina hakenut hieman uomiaan, mutta tänään saatiin pitkästä aikaa todella hyvä fiilis tekemiseen! Ja Keira oli aivan loistava!! Jopa meidän ainainen murheenkryyni, luoksetulo, onnistui aivan täydellisesti! Tunnarissa näkyy treenaamattomuus, siinä tyttö sävelteli vähän omiaan, mutta muuten alkaisi taas paketti olla kivasti kasassa. :) Seuraaminenkin on jotenkin ihmeesti tiivistynyt, vaikkei sitä olla harjoiteltu oikeastaan lainkaan (vai ehkä juuri siksi??) Eli sopiva ulkokoe keväälle etsinnässä, vinkkejä otetaan vastaan. ;)

Tulipas kuvapainotteinen päivitys... kerrankin. :)