Johan on taas tapahtunut kaikenlaista! Yritetään aloittaa nyt jotenkin suurinpiirtein loogisesti tämä tarina...
Iloitsinpa sitten aivan liian aikaisin Mutkan ratojen sujumisesta... muutama elo- ja syyskuussa käyty startti kun olivat jotain aivan hirveää! Tai noh, kaikissa ei taas päästy edes radalle asti kun neiti kimpoili jo lähdössä. :-/ Jotenkin menetin tatsin koko otukseen, ja mieli oli startti startilta yhä synkempi.
Eihän siinä vielä mitään... jos ongelmia olisi ollut vain agiradalla, niin siinä kohtaa olisi ohjaaja voinut tuijottaa vain tiukasti peiliin. ;) Mutta ongelmia kun alkoi jo kesällä ilmetä muutenkin... Mutka ei tuntunut pääsevän kesän valeraskaudesta yli ollenkaan, vaan meni päivä päivältä pahempaa stressitilaan! Se oli joka tilanteessa todella kireä, ja tuntui ettei se kotona rauhoitu hetkeksikään. :( Säälitti katsoa, miten yleensä niin leikkisä koira oli kuin viulunkieli koko ajan. Ja tietysti pelkäsin myös sitä, milloin laumassa taas kahahtaa. Niin ei kuitenkaan onneksi käynyt. Lopulta vein Mutkan lääkäriin, jossa todettiin että Mutka todellakin on jonkunlaisessa stressissä, jonka tuo valeraskaus oli laukaissut.
Mietittiin ja pohdittiin asiaa, ja kun kerran nuo valeraskaudet tuntuvat menevän kerta kerralta hullummiksi, niin teimme sitten ratkaisun leikkauttaa Mutka. Hoitajakin totesi osuvasti, että kyllähän tuo stressi varmaan helpottaa nyt kun hormonitasot laskee... mutta kohtapa sitten onkin taas uusi rumba edessä. Leikkauspäätös ei toki ollut helppo, ja kyllä sitä jonkun aikaa pyöriteltiin... Mutta koiran elämää (ja tietysti omaakin elämäämme) helpottaaksemme päädyimme sitten leikkauttamiseen. Ei ole kivaa kenellekään, jos puolet vuodesta neidillä on enempi ja vähempi polla sekaisin... siitä kärsii niin arkielämä kuin harrastuksetkin. Ja kaikkein eniten tietysti koiran henkinen hyvinvointi. Sillä rehellisesti sanottuna Mutka ei voinut kesän ja alkusyksyn aikana hyvin... Siksi harmittaakin että latasin sen niskaan aikamoisia paineita, joista se ei tuossa kondiksessa kyennyt selviytymään. Ei sillä, eipä tuo ole ohjaajakaan ollut kesän aikana ihan parhaassa vedossa. Mutta ehkäpä kun saadaan nuo hormoniheilahtelut kuriin voidaan kaikin puolin aloittaa hommat taas puhtaalta pöydältä... niin kotona kuin treenikentilläkin.

Mietin katselisinko vielä seuraavaan kiertoon, mutta totesin sitten, ettei siitä ole yhtään mitään hyötyä. Niinpä Mutkan leikkaus tapahtui aika nopealla aikataululla, ja nyt leikkauksesta on jo pari viikkoa. Mutka on ollut maailman kärsivällisin ja reippain potilas - ei paljon tötterö päässä ole neitiä häirinnyt, ihan hyvin senkin kanssa voi syödä, juoda ja tunkea sänkyyn meidän väliin nukkumaan. :) Kaikin puolin Mutka on ollut todella hyvällä mielellä... jopa nytkin kun haavan ympärysihon toipumisessa tuli pientä takapakkia. Iho haavan ympäriltä nimittäin ärtyi (ilmeisesti sisäisten tikkien vaikutuksesta) ja jotta saadaan iho paranemaan, piti tötterö taas palauttaa neidille päähän. Kehitin kyllä myös yöpaidasta hienon kimonon jota voidaan käyttää silloin kun ollaan itse paikalla. Pahus, se olis ollut varmaan kuumaa kamaa viime viikonlopun koirien muotinäytöksessä, harmi kun missattiin!! ;)

Ennen Mutkan leikkausta käytiin myös tokokokeessa. Mutkan ensimmäinen AVO-koe meni aika lailla penkin alle... suurimpana syynä se, että pari liikettä oli epävarmoja, kiitos laiskan treenaamisen. Mutta kyllä oli neiti muutenkin ihan kuutamolla (kiitos stressin)!!  Meiltä oli myös perusasennot hukkuneet kokonaan... siitä en kyllä saa syyttää kuin itseäni, kun vaihdoin seuraamisen täyskäännöksen paria viikkoa ennen koetta selän takaa kierroksi. Luulen, että Mutkalle jäi vähän epäselväksi, että mites siihen perusasentoon sitten muissa liikkeissä tullaan. :-/
Keiran esiintyminen puolestaan oli todella iloinen yllätys! Pientä haparointia siellä täällä... mutta mikä tärkeintä: vire säilyi ihan ok:na koko ajan ja Keira jopa nostatti itse itseään liikkeiden välissä! Yhtään nollaa ei rivissä ollut, mutta kun epäpuhtautta oli useammissa, niin pisteet ei ihan ykköseen riittäneet: 242p ja 2-tulos siis. Mutta olihan tämä nyt pitkästä aikaa kunnon tulos!! Ja vaikka Keirasta näki että se oli paikoin epävarma, se pystyi kuitenkin toimimaan paineessa. Esim. ruutuun lähetyksessä jäi ensin puoleenväliin hömöttämään... normaalisti tässä kohtaa ei olisi enää mitään toivoa, mutta toisella käskylläpä Keira menikin ruutuun! Hieno prinsessa K! <3 Tästä jatketaan lokakuussa! En nimittäin ehdi EVL:n liikkeitä saada kuosiin seuraavaan kokeeseen mennessä, joten yritetään nyt vielä VOIvotella sen ykkösen arvoisesti...

Ja sitten se tärkein uutinen: ollaan muuttamassa uuteen kotiin, keskelle aitoa maalaisympäristöä! ;) Löysimme paikan, jota jo pari vuotta olemme etsineet: vanha maatila Lemillä navettoineen ja aittarakennuksineen... maata 0,8ha ja loputtomat lenkkimaastot. Talokin on rakennettu 1980-luvulla, joten pintarempoilla pärjätään toistaiseksi... mutta on sitä ollut urakkaa siinäkin! Kaksistaan arki-iltaisin tuhraamalla kun ei ihan älyttömiä saa aikaan. Mutta nyt näyttää jo aikas hyvältä: huoneiden pintaremontit alkavat olla valmiina, koira-aitaus rakennettu ja uusi keittiö saapuu perjantaina. Vanha koti on siis myynnissä: http://kuluttaja.etuovi.com/kohde/238752 Saapi vinkata tutuille! ;D

Rempan takia ei koirien kanssa olla oikein mitään ehditty touhuta (senkin puoleen Mutkan leikkaus sattui aika optimaaliseen aikaan), oikein hävettää!! Olen yrittänyt lohduttaa itseäni sillä, että kohta niillä on sitten paljon paremmat tilat temmeltää. Ja tulevaisuudessa navetassa oma treenihalli! ;)