Oihvoih, olenpa surkea bloggaaja! Puolustaudun sillä, että maalla nettiyhteys silloin tällöin tökkii. ;)
Edellisen päivityksen jälkeen on kaikenlaisia muutoksia tapahtunut meidän perheessä. Maalaiselämä on käynnistynyt kivasti, ja Kurkelan talosta on todellakin tullut koti.  Syksyn ja talven pimeyskään ei ole ahdistanut, vaan urheasti otsalamput päässä on paineltu pitkin metsiä.   Koirat ovat nauttineet täysin siemauksin maalaiselämästä, ja onhan se kyllä lenkityksen kannalta yyberhelppoa, kun talon nurkalta senkun päästää koirat juoksemaan! Nyt tietysti talvisaikaan on lenkkipolut vähän rajallisempia, mutta kesän tullen päästään sitten vähän laajentamaan reviiriä.

Meille on tullut myös uusi perheenjäsen, mudineiti Marsu. Ihanan pippurinen pakkaus, täynnä virtaa, ja pelännyt ei toistaiseksi ole yhtikäs mitään. Älliäkin löytyy päästä ikään nähden kiitettävästi, vaikka tietysti silloin tällöin "ärpelevaihe" lyö päälle.. mutta sehän on vähintäänkin normaalia, että pentuhepuli silloin tällöin iskee. Tällä hetkellä Marsulla on ikää viitisentoista viikkoa. Sopeutuminen laumaan on käynyt aika lailla kivuttomasti - Mutkasta ja Marsusta tuli välittömästi hyvät ystävät, ja Mutka antaa pennun tehdä käytännössä mitä vain. Kauhulla ensi katsoin kun toinen roikkuu milloin hännässä, milloin kiipeää selkään, milloin pyyhältää Mutkan kanssa samalle ruokakupille... ja Mutka vaan tyynen rauhallisesti antaa pennun touhuta. Ihana, hyvähermoinen Mutka!  Keiraa ensin ällötti ihan suunnattomasti (mikä ei kylläkään ollut mikään yllätys ) ja Kaisalla taisi mennä parisen viikkoa ennen kuin kunnolla edes ymmärsi että pentu on tullut jäädäkseen. Keiran ja Kaisan kanssakin yhteiselo sujuu ihan kivasti... huomauttavat kyllä jos huomautettavaa on, mutta pääosin Marsukin antaa niiden olla rauhassa ja keskittyy Mutkan kanssa touhuamiseen. Ja Marsu tottakai rakastaa kaikkia suurella mudin sydämellään, töpö somasti heiluen...
Marsu tuli ensisijaisesti Sampolle agilitykoiraksi (nyt jännitetään jääkö korkeus mediin vai hujahtaako maxiksi), ja "sivulajina" sitten Marsullakin toko minun ohjauksessa... ja katsotaan mitä muuta keksitään!  

Mutka on ollut viime aikoina jotenkin todella tasapainoisen ja onnellisen oloinen. Poissa ovat kesän häröilyt ja stressailut... asiaan liittyy varmasti muitakin tekijöitä, mutta näyttäisi että sterilointipäätös oli todellakin oikea Mutkan kohdalla!! Olen todella ilolla katsellut sen olemista ja tekemistä, ja olen todella, todella onnellinen että Mutka näyttää nyt voivan sekä henkisesti että fyysisesti hyvin.

Kaisan vointi on ollut vaihtelevaa... syksyllä oli taas parempi kausi, mutta talvipakkasten tullessa Kaisan voinnissa tapahtui selvä romahdus. Nyt mennään päivä kerrallaan ja katsotaan...

Keira jäi tauolle "totisesta" agin treenaamisesta ainakin toistaiseksi. Nyt talvipakkasilla sitä ei ole voinut treenata, sillä lihakset menevät jatkuvasti jumiin. Muutenkin, kun sairasteluja ja taukoja on Keiran kohdalla ollut pidempään, ei kehittymistä oikein ole voinut tapahtua, joten katsoimme että ainakaan valmennusrengas ei ole tällä hetkellä Keiralle oikea paikka.  Keira jatkaa treenejä säännöllisen epäsäännöllisesti, ja toko on toistaiseksi sen päälaji.

Tokorintamalla (tai oikeastaan kaikessa harrastamisessa) oli pari kuukautta hiljaiseloa, mutta nyt ollaan taas sitäkin intouduttu tekemään. Kassellaan sitten, milloin seuraaviin kokeisiin uskaltauduttaisiin. Marsukin on toki aloittanut jo tokon treenaamisen - hienosti menee jo maahan, ja seuraamistakin pientä pätkää imuttamalla (on muutes suhteellisen ahne pentu!! Ensimmäinen laatuaan meidän talossa, joten ajattelin käyttää sitä hyväksi ja tosiaan ainakin yrittää tuota seuraamista imuttamalla).

Mulla ajatukset ovat viime aikoina pyörineet paljonkin koiramaisten asioiden ympärillä, vaikka oma harrastaminen onkin ollut satunnaisempaa. Aloitin nimittäin koirahierojaopinnot, ja opiskelu on ollut äärettömän mielenkiintoista! Itse hieronnan lisäksi ollaan tähän mennessä opiskeltu myös homeopatiaa (josta kiinnostuin välittömästi...postista on jo tilattuna ensimmäinen pakkaus homeopaattisia aineitakin  ), ravitsemusta, käyttäytymistä jne., ja on ollut kyllä monilla tavoin ajatuksia herättävää! Nyt olen pikkuhiljaa uskaltautunut ottamaan myös ensimmäisiä hieronta-asiakkaita. Koulutukseen kun kuuluu hierontaharjoittelu vähintään 40 eri koiralla.

Semmossia... kesää kohti mennään ja kaikenlaiset tuulet puhaltelee.. kerrotaan niistä sitten myöhemmin lisää!