keskiviikko, 12. tammikuu 2011

Kaikenlaisia muutoksia

Oihvoih, olenpa surkea bloggaaja! Puolustaudun sillä, että maalla nettiyhteys silloin tällöin tökkii. ;)
Edellisen päivityksen jälkeen on kaikenlaisia muutoksia tapahtunut meidän perheessä. Maalaiselämä on käynnistynyt kivasti, ja Kurkelan talosta on todellakin tullut koti.  Syksyn ja talven pimeyskään ei ole ahdistanut, vaan urheasti otsalamput päässä on paineltu pitkin metsiä.   Koirat ovat nauttineet täysin siemauksin maalaiselämästä, ja onhan se kyllä lenkityksen kannalta yyberhelppoa, kun talon nurkalta senkun päästää koirat juoksemaan! Nyt tietysti talvisaikaan on lenkkipolut vähän rajallisempia, mutta kesän tullen päästään sitten vähän laajentamaan reviiriä.

Meille on tullut myös uusi perheenjäsen, mudineiti Marsu. Ihanan pippurinen pakkaus, täynnä virtaa, ja pelännyt ei toistaiseksi ole yhtikäs mitään. Älliäkin löytyy päästä ikään nähden kiitettävästi, vaikka tietysti silloin tällöin "ärpelevaihe" lyö päälle.. mutta sehän on vähintäänkin normaalia, että pentuhepuli silloin tällöin iskee. Tällä hetkellä Marsulla on ikää viitisentoista viikkoa. Sopeutuminen laumaan on käynyt aika lailla kivuttomasti - Mutkasta ja Marsusta tuli välittömästi hyvät ystävät, ja Mutka antaa pennun tehdä käytännössä mitä vain. Kauhulla ensi katsoin kun toinen roikkuu milloin hännässä, milloin kiipeää selkään, milloin pyyhältää Mutkan kanssa samalle ruokakupille... ja Mutka vaan tyynen rauhallisesti antaa pennun touhuta. Ihana, hyvähermoinen Mutka!  Keiraa ensin ällötti ihan suunnattomasti (mikä ei kylläkään ollut mikään yllätys ) ja Kaisalla taisi mennä parisen viikkoa ennen kuin kunnolla edes ymmärsi että pentu on tullut jäädäkseen. Keiran ja Kaisan kanssakin yhteiselo sujuu ihan kivasti... huomauttavat kyllä jos huomautettavaa on, mutta pääosin Marsukin antaa niiden olla rauhassa ja keskittyy Mutkan kanssa touhuamiseen. Ja Marsu tottakai rakastaa kaikkia suurella mudin sydämellään, töpö somasti heiluen...
Marsu tuli ensisijaisesti Sampolle agilitykoiraksi (nyt jännitetään jääkö korkeus mediin vai hujahtaako maxiksi), ja "sivulajina" sitten Marsullakin toko minun ohjauksessa... ja katsotaan mitä muuta keksitään!  

Mutka on ollut viime aikoina jotenkin todella tasapainoisen ja onnellisen oloinen. Poissa ovat kesän häröilyt ja stressailut... asiaan liittyy varmasti muitakin tekijöitä, mutta näyttäisi että sterilointipäätös oli todellakin oikea Mutkan kohdalla!! Olen todella ilolla katsellut sen olemista ja tekemistä, ja olen todella, todella onnellinen että Mutka näyttää nyt voivan sekä henkisesti että fyysisesti hyvin.

Kaisan vointi on ollut vaihtelevaa... syksyllä oli taas parempi kausi, mutta talvipakkasten tullessa Kaisan voinnissa tapahtui selvä romahdus. Nyt mennään päivä kerrallaan ja katsotaan...

Keira jäi tauolle "totisesta" agin treenaamisesta ainakin toistaiseksi. Nyt talvipakkasilla sitä ei ole voinut treenata, sillä lihakset menevät jatkuvasti jumiin. Muutenkin, kun sairasteluja ja taukoja on Keiran kohdalla ollut pidempään, ei kehittymistä oikein ole voinut tapahtua, joten katsoimme että ainakaan valmennusrengas ei ole tällä hetkellä Keiralle oikea paikka.  Keira jatkaa treenejä säännöllisen epäsäännöllisesti, ja toko on toistaiseksi sen päälaji.

Tokorintamalla (tai oikeastaan kaikessa harrastamisessa) oli pari kuukautta hiljaiseloa, mutta nyt ollaan taas sitäkin intouduttu tekemään. Kassellaan sitten, milloin seuraaviin kokeisiin uskaltauduttaisiin. Marsukin on toki aloittanut jo tokon treenaamisen - hienosti menee jo maahan, ja seuraamistakin pientä pätkää imuttamalla (on muutes suhteellisen ahne pentu!! Ensimmäinen laatuaan meidän talossa, joten ajattelin käyttää sitä hyväksi ja tosiaan ainakin yrittää tuota seuraamista imuttamalla).

Mulla ajatukset ovat viime aikoina pyörineet paljonkin koiramaisten asioiden ympärillä, vaikka oma harrastaminen onkin ollut satunnaisempaa. Aloitin nimittäin koirahierojaopinnot, ja opiskelu on ollut äärettömän mielenkiintoista! Itse hieronnan lisäksi ollaan tähän mennessä opiskeltu myös homeopatiaa (josta kiinnostuin välittömästi...postista on jo tilattuna ensimmäinen pakkaus homeopaattisia aineitakin  ), ravitsemusta, käyttäytymistä jne., ja on ollut kyllä monilla tavoin ajatuksia herättävää! Nyt olen pikkuhiljaa uskaltautunut ottamaan myös ensimmäisiä hieronta-asiakkaita. Koulutukseen kun kuuluu hierontaharjoittelu vähintään 40 eri koiralla.

Semmossia... kesää kohti mennään ja kaikenlaiset tuulet puhaltelee.. kerrotaan niistä sitten myöhemmin lisää!

keskiviikko, 6. lokakuu 2010

Sekalaiset syyskuulumiset

Johan on taas tapahtunut kaikenlaista! Yritetään aloittaa nyt jotenkin suurinpiirtein loogisesti tämä tarina...
Iloitsinpa sitten aivan liian aikaisin Mutkan ratojen sujumisesta... muutama elo- ja syyskuussa käyty startti kun olivat jotain aivan hirveää! Tai noh, kaikissa ei taas päästy edes radalle asti kun neiti kimpoili jo lähdössä. :-/ Jotenkin menetin tatsin koko otukseen, ja mieli oli startti startilta yhä synkempi.
Eihän siinä vielä mitään... jos ongelmia olisi ollut vain agiradalla, niin siinä kohtaa olisi ohjaaja voinut tuijottaa vain tiukasti peiliin. ;) Mutta ongelmia kun alkoi jo kesällä ilmetä muutenkin... Mutka ei tuntunut pääsevän kesän valeraskaudesta yli ollenkaan, vaan meni päivä päivältä pahempaa stressitilaan! Se oli joka tilanteessa todella kireä, ja tuntui ettei se kotona rauhoitu hetkeksikään. :( Säälitti katsoa, miten yleensä niin leikkisä koira oli kuin viulunkieli koko ajan. Ja tietysti pelkäsin myös sitä, milloin laumassa taas kahahtaa. Niin ei kuitenkaan onneksi käynyt. Lopulta vein Mutkan lääkäriin, jossa todettiin että Mutka todellakin on jonkunlaisessa stressissä, jonka tuo valeraskaus oli laukaissut.
Mietittiin ja pohdittiin asiaa, ja kun kerran nuo valeraskaudet tuntuvat menevän kerta kerralta hullummiksi, niin teimme sitten ratkaisun leikkauttaa Mutka. Hoitajakin totesi osuvasti, että kyllähän tuo stressi varmaan helpottaa nyt kun hormonitasot laskee... mutta kohtapa sitten onkin taas uusi rumba edessä. Leikkauspäätös ei toki ollut helppo, ja kyllä sitä jonkun aikaa pyöriteltiin... Mutta koiran elämää (ja tietysti omaakin elämäämme) helpottaaksemme päädyimme sitten leikkauttamiseen. Ei ole kivaa kenellekään, jos puolet vuodesta neidillä on enempi ja vähempi polla sekaisin... siitä kärsii niin arkielämä kuin harrastuksetkin. Ja kaikkein eniten tietysti koiran henkinen hyvinvointi. Sillä rehellisesti sanottuna Mutka ei voinut kesän ja alkusyksyn aikana hyvin... Siksi harmittaakin että latasin sen niskaan aikamoisia paineita, joista se ei tuossa kondiksessa kyennyt selviytymään. Ei sillä, eipä tuo ole ohjaajakaan ollut kesän aikana ihan parhaassa vedossa. Mutta ehkäpä kun saadaan nuo hormoniheilahtelut kuriin voidaan kaikin puolin aloittaa hommat taas puhtaalta pöydältä... niin kotona kuin treenikentilläkin.

Mietin katselisinko vielä seuraavaan kiertoon, mutta totesin sitten, ettei siitä ole yhtään mitään hyötyä. Niinpä Mutkan leikkaus tapahtui aika nopealla aikataululla, ja nyt leikkauksesta on jo pari viikkoa. Mutka on ollut maailman kärsivällisin ja reippain potilas - ei paljon tötterö päässä ole neitiä häirinnyt, ihan hyvin senkin kanssa voi syödä, juoda ja tunkea sänkyyn meidän väliin nukkumaan. :) Kaikin puolin Mutka on ollut todella hyvällä mielellä... jopa nytkin kun haavan ympärysihon toipumisessa tuli pientä takapakkia. Iho haavan ympäriltä nimittäin ärtyi (ilmeisesti sisäisten tikkien vaikutuksesta) ja jotta saadaan iho paranemaan, piti tötterö taas palauttaa neidille päähän. Kehitin kyllä myös yöpaidasta hienon kimonon jota voidaan käyttää silloin kun ollaan itse paikalla. Pahus, se olis ollut varmaan kuumaa kamaa viime viikonlopun koirien muotinäytöksessä, harmi kun missattiin!! ;)

Ennen Mutkan leikkausta käytiin myös tokokokeessa. Mutkan ensimmäinen AVO-koe meni aika lailla penkin alle... suurimpana syynä se, että pari liikettä oli epävarmoja, kiitos laiskan treenaamisen. Mutta kyllä oli neiti muutenkin ihan kuutamolla (kiitos stressin)!!  Meiltä oli myös perusasennot hukkuneet kokonaan... siitä en kyllä saa syyttää kuin itseäni, kun vaihdoin seuraamisen täyskäännöksen paria viikkoa ennen koetta selän takaa kierroksi. Luulen, että Mutkalle jäi vähän epäselväksi, että mites siihen perusasentoon sitten muissa liikkeissä tullaan. :-/
Keiran esiintyminen puolestaan oli todella iloinen yllätys! Pientä haparointia siellä täällä... mutta mikä tärkeintä: vire säilyi ihan ok:na koko ajan ja Keira jopa nostatti itse itseään liikkeiden välissä! Yhtään nollaa ei rivissä ollut, mutta kun epäpuhtautta oli useammissa, niin pisteet ei ihan ykköseen riittäneet: 242p ja 2-tulos siis. Mutta olihan tämä nyt pitkästä aikaa kunnon tulos!! Ja vaikka Keirasta näki että se oli paikoin epävarma, se pystyi kuitenkin toimimaan paineessa. Esim. ruutuun lähetyksessä jäi ensin puoleenväliin hömöttämään... normaalisti tässä kohtaa ei olisi enää mitään toivoa, mutta toisella käskylläpä Keira menikin ruutuun! Hieno prinsessa K! <3 Tästä jatketaan lokakuussa! En nimittäin ehdi EVL:n liikkeitä saada kuosiin seuraavaan kokeeseen mennessä, joten yritetään nyt vielä VOIvotella sen ykkösen arvoisesti...

Ja sitten se tärkein uutinen: ollaan muuttamassa uuteen kotiin, keskelle aitoa maalaisympäristöä! ;) Löysimme paikan, jota jo pari vuotta olemme etsineet: vanha maatila Lemillä navettoineen ja aittarakennuksineen... maata 0,8ha ja loputtomat lenkkimaastot. Talokin on rakennettu 1980-luvulla, joten pintarempoilla pärjätään toistaiseksi... mutta on sitä ollut urakkaa siinäkin! Kaksistaan arki-iltaisin tuhraamalla kun ei ihan älyttömiä saa aikaan. Mutta nyt näyttää jo aikas hyvältä: huoneiden pintaremontit alkavat olla valmiina, koira-aitaus rakennettu ja uusi keittiö saapuu perjantaina. Vanha koti on siis myynnissä: http://kuluttaja.etuovi.com/kohde/238752 Saapi vinkata tutuille! ;D

Rempan takia ei koirien kanssa olla oikein mitään ehditty touhuta (senkin puoleen Mutkan leikkaus sattui aika optimaaliseen aikaan), oikein hävettää!! Olen yrittänyt lohduttaa itseäni sillä, että kohta niillä on sitten paljon paremmat tilat temmeltää. Ja tulevaisuudessa navetassa oma treenihalli! ;)

sunnuntai, 1. elokuu 2010

Kesän kisailuja

Se ois sitte kesäloma lopuillaan! Kelit on olleet kyllä koko loman ajan niin p:stä (anteeksi vaan helteen ystävät!), että harkitsin jo välillä töihin paluuta ja loman pitoa myöhemmin. Noh, onneksi helteistä huolimatta ehdittiin sentään jotain touhuilla. Viikonloput meni pitkälti kisatessa, ja vaikka niitä kaivattuja nollia ei tullutkaan, niin paljon oppia ja kokemusta joka tapauksessa.  Ja mikä parasta: alkaa tuntua radalla jo aika hyvältä eikä ollenkaan niin kiireeltä ja kaoottiselta kuin joku aika sitten. :)

Kyllähän niitä kaoottisia ratojakin mukaan mahtuu, mutta suuri osa heinäkuun radoista on kuitenkin olleet ihan hyviä. Ja nollat on menneet johonkin tyhmiin pieniin juttuihin. Edellisviikonlopun Mikkelin hyppäri ja eilinen Kouvolan agirata varsinkin oli oikein toivoa herättäviä... eiköhän se täydellinen fiilis ja tuloksetkin sieltä ole vielä tuloillaan! Ja siihen nähden, että muutaman viime viikon Mutka on ollut taas valeraskaana (eli ei todellakaan ihan parhaassa kisakondiksessa), se on suurimmaksi osaksi tehnyt töitä todella hienosti. Hieman epätarkkuutta on ollut hyppäämisen kanssa, ja pitääkin ottaa tässä muutaman viikon kisatauon aikana vähän hyppysulkeisia... Kontaktit puolestaan saatiin pienellä muistuttelulla taas ihan mukavaan kuosiin... nyt ei vaan auta lipsua yhtään!

Alan tosiaan pikkuhiljaa löytää oikean fiiliksen tuon otuksen kanssa radalla. Noilla edellä mainituilla Mikkelin ja Kouvolan radoilla olo oli jotenkin tosi luottavainen ja ohjaaminen määrätietoista... minkäs sille sitten mahtaa jos pikkuvirheitä tapahtuu. Mutta koko ajan oli sellainen olo, että tässä oikeesti tehdään täysillä töitä yhdessä. Hitsi, mistä tuon saman latautumisen löytäisi jokaiselle kisaradalle??!! Perjantain epikset puolestaan oli nimittäin hyvä esimerkki siitä kun sitä latausta ei ole ollenkaan... homma menee itseltä ihan himmailuksi ja Mutka vaistoaa sen etten ole ihan kartalla... tuloksena täysi katastrofi! :) On tuo niin halvatun hektinen tuo koira... mutta juuri niin ihanan haastava kuin oikean agilitykoiran kuuluu olla!! Kun koira on noin motivoitunut, niin väkisin siinä ohjaajakin motivoituu tekemään töitä... ja sitä tosiaan joutuu tekemään tuommoisen koiran kanssa paljon. :) Huomenna starttaa sitten myös uusi kausi myös valmennusrenkaasta, ja odotan oikein innolla treenejä uuden porukan kanssa!

Alla kuva Mutkasta Mikkelin kisoissa (mitenniin ei belkkari taivu??!) sekä siskospotretti Mutkasta ja Hilmasta. Kuvat on ottanut Mika Virtala. Kiitoksia Mikalle ja Suville upeista kuvista!

 

 

Keira-parka on koko loman ajan ollut saikulla. Keväällä alkanut mystinen oikean etujalan ontuminen (tai paremminkin nostelu) ei vaan ottanut parantuakseen, ja useiden lääkärikäyntien jälkeen vietiin Keira sitten viimein spesialistille Kouvolaan. Aiemmin tehty diagnoosi, eli että varpaassa olisi irtopala, ei ilmeisesti kuitenkaan pitänyt paikkaansa, vaan vika löytyi oikeasta kyynärnivelestä. Kaikenmaailman kuvausten jälkeen selvisi, ettei nivelessä kuitenkaan onneksi ole mitään rikki - se on vaan päässyt jossain kipeytymään eikä ole paranut missään vaiheessa kunnolla... me kun oltiin hoidettu vain varvasoireita. :-/ Niinpä Keira sai "tuomioksi" ensi kahden viikon totaalilevon. Voitte kuvitella mitä tuskaa se oli tuolle pienelle sähikäiselle... ja myös itselle katsoa kun toinen pursuaisi intoa, mutta kaikki piti kieltää! Nyt ollaan sitten pikkuhiljaa ruvettu taas liikkumaan, ja kontrollissa kaikki näytti hyvältä! Joten jospa Keirulainenkin viimein pääsisi taas harrastusten pariin!
Uiminen on tunnetusti hyvä kuntoutusmuoto, ja kaikista Sampon epäilyistä huolimatta sain kuin sainkin keirulaisen uimaan! Hieman "pakotteita" piti ensi käyttää, eli uin itse vieressä ja pidin pelastusliiveistä kiinni... mutta viimein tyttönen haki palloa vedestä ihan ite! Myös Kaisan "pakkouitin", jotta saatiin sen olo hieman helpottumaan. Ja Mutkaa nyt ei silleen ihan kamalasti tarvii houkutella veteen...

Kaisalle nämä helteet on olleet todella tuskallisia!! Lenkit on jääneet senkin osalta todella vähiin, ja vähän viileämmällä kun on yritetty käydä, niin sekin tuntuu käyvän mummon pumpun päälle tosi kovasti. Yhtenä päivänä mummo väsähti niin kovin, että jouduin kantamaan sen metsästä pois!! Silloin ei siis ollut mitenkään erityisen kuuma, eikä lenkki todellakaan ollut pitkä, mutta tuossa kunnossa siis ilmeisesti kuitenkin liikaa. Onneksi tuon jälkeen on Kaisa taas voinut paremmin... pitäisikin taas kohtapuolin varata aika kontrolliin, jotta nähdään mihin suuntaan veriarvot ovat menneet. Kovin vanhettuu ja heikkenee mummeliparka, ei mahda mitään...

Alla vielä pari kesämuistoa... eihän se onneksi tähän lopu vaikka työt alkaakin. Mutta helteet saisi kyllä mun puolestani loppua!!

maanantai, 12. heinäkuu 2010

Agilitymietelmiä

Juhannuksen jälkeen on jo pari kisaviikonloppua ehditty viettämään. Tuntuu, että mitään muuta en ole viime aikoina ehtinyt tekemään kuin pakkaamaan ja purkamaan (ja siinä välissä pesemään) vaatteita ja kisakamppeita!

2.-4.7. oltiin Ylöjärvellä Agirodussa. Yövyttiin Tampereella hotelli Rosendahlissa, ja olin oikein yllättynyt miten lunki matkalainen ja hotellieläjä Mutka oli! Olin varautunut paljon pahempaan. ;) Kaisa oli viikonlopun ajan Titillä hoidossa, ja siellä olikin mennyt lapinpoikien kanssa oikein kivasti. Suurkiitos taas Titille mummon hoidosta!!
Yhteensä kisattiin viiden startin verran, ja perjantain virallinen kisa sekä joukkuerata olivat meidän parhaat vedot. Muut radat sitten olikin enempi ja vähempi p:stä ja OpenClass-radan, joka oli aivan totaalinen katastrofi, jälkeen hävetti niiin paljon, että mieli teki samantien purkaa teltta, hypätä autoon ja painua johonkin hevonkuuseen missä ei agilitysta olla ikinä kuultukaan! Noh, älytön helle ja  rankka kisarupeama takana... voiko olettaa että nuori koira on enää kovin skarppina??!! Eikä sitä kyllä ollut ohjaajakaan...
Perjantaina radalla luulin, että nollaa pukkaa, mutta harmittavasti meille tulikin puomin alastulovirhe. Jäin taas jotenkin tosi pahasti kuoppiin, ja Mutka kääntyi minua katsomaan ja tipahti liian aikaisin puomilta pois. Tuomari tosin seisoi keskellä kenttää eikä lähelläkään puomia, mutta kai se näkyi sinnekin asti. ;D Enivei, rata oli hyvä ja paketti kaikinpuolin kasassa.
Joukkuekisa oli ehdottomasti viikonlopun hauskin kokemus, siitä kiitos joukkuekavereille!! Joukkueessamme Mustattassut Mutkalla kisasi siis nimensä mukaisesti kolme "Mustaa tassua" eli Tuijan kasvatit Kiira ja Sari, Myyrä ja Merita sekä Kaino ja Tanja sekä meitin Mutka. Itse tykkäsin Niina-Liina Linnan tuomaroimasta radasta valtavasti, vaikka se haastava olikin. Kaikilla meillä rata meni tosi kivasti, ja Tanja "ei myös edes harrasteta agilitya" ja Kaino tekivät kyllä hienon debyytin kisaradoilla!!  
Mutka oli joukkueradalla aikas super! Niinpä... heti kun vaaditaan vähän teknistäkin osaamista eikä vaan juosta tuhatta ja sataa kuten ykkösen radoilla yleensä, niin jo vain sujuu! Yksi väärä putki sattui matkan varrelle, ja se pistettiinkin sellaiselle haitarille, että ratahenkilökin meni aivan hämilleen. :D
Mustientassujen ja Mutkan menoa voi katsella osoitteessa: http://users.kymp.net/sampo-kokkonen/videot/mm.wmv
Muista radoista ei sitten paljon jäänytkään muisteltavaa... päällimmäisenä vain se, että kontaktit on taas päässeet aika karmeaan kuntoon! Ja oikeastaan syynkin tähän tiedän: liian tiheä palkkaus treeneissä! AvoSM-karsintaradalla jäi harmittamaan, kun en huomannut kepeillä tapahtunutta virhettä vaan jatkoin matkaa... seurauksena siis hyl.  

Viikossahan ei ihmeitä tapahdu, ja vielä kun viikko oli tosi kiireinen (ja helteinen!!) niin kontakteille ei ihmeitä ehditty tehdä ennen Mikkelin kisoja. Ja eipä ne sielläkään siis kummoiset olleet. Mutta nyt täytyy sanoa, että "onneksi" sunnuntain aamuradalla tuli A:n alastulolta virhe. En nimittäin tätä itse huomannut, vaan luulin että teemme puhdasta rataa... kunnes viimeinen rima tuli alas!! Voi elämä että olis sylettänyt jos nolla olis mennyt siihen! Viikonlopun saldo 15, hyl, 10, hyl... ei kummoinen, mutta videolta katsottuna radat olivat ohjauksellisesti ihan jees (niitä kontakteja lukuun ottamatta). Ja lähdöt sujuvat nyt hyvin... pelkäsin, että OpenClass-radalle karkaamisen jälkeen olen taas pulassa noiden lähtöjen kanssa (mikä ihme siinäkin oli etten silloin palauttanut... muka "tärkeä" rata... pöhhöh). Mutta M pysyi loistavasti paikallaan (tosin viimeisen radan lähdössä oli jostain syystä mennyt maahan...) Ja kepit, joissa on monesti sählätty kisoissa, sujui joka radalla aivan upeasti ja aivan täydestä vauhdista!

Välillä masentaa, että oonko oikeasti vaan niin surkea ohjaaja, etten saa tuota koiraa koskaan edes kakkosiin!! Mutta... jos koira ottaa ohjaajasta kaikki pienimmätkin olkapään heilautukset ja pikkurillin vilautukset ja etenemä esim. Mikkelin hyppärillä oli 5,31 m/s, niin sanoisinpa että ei oo helppoo!! Ihmettelin lauantain toisella radalla, miten Mutka voi ohittaa esteen, kun olen kutsumassa takana ja hyppy oli aivan suoraan sen edessä. Video sen sitten paljasti: mun oikea olkapää liikahtaa parin sentin verran ja se näköjään riitti!! Voi hesus tuota koiraa... se on agiradalla niiiin korkeassa vietissä, että reagoi aivan kaikkeen aivan todella nopeasti! Mikähän mun opetuksessa menee pieleen, kun molemmat koirat, jotka olen pennusta asti kouluttanut agilityyn, on radalla ihan pimeitä ja aivan äärimmäisen herkkiä ohjaukselle!!?? :D
Lohduttavaa on se, että vaikka tuloksellisesti on nyt rämmitty kisasta toiseen vähän miten sattuu, niin kehitystä tapahtuu koko ajan. Kun sinne kolmosiin toivottavasti sitten joskus päästään, niin eipähän tarvi siellä sitten ihmetellä ettei koira hae keppejä, irtoa mihinkään tai selviä jostakin haastavasta kuviosta. ;) Vaikka haastavaa on tuon otuksen kouluttaminen, niin en kyllä vaihtaisi tuota sähikäistä ikuna mihinkään... on se vaan niin mieletön menijä!!

maanantai, 28. kesäkuu 2010

Kesäkuun touhuja

Se ois sitte loma! Tai no, yksi päivä pitää vielä töissä käväistä parissa palaverissa, mutta periaatteessa siis juhannuksesta loma alkoi. :) Ennen lomaa käytiin jo tekemässä "lomareissu" Vantaalla, jossa katseltiin koko viikonloppu agilityn SM-kisoja. Lauantaina toimittiin myös LAU:n joukkueiden joukkueenjohtajina. Reissu oli mukava ja paljon jäi taas mietittävää omiin treenailuihinkin. Ens vuonnahan sitten mekin ollaan mukana. ;D Noh, jos nyt ei vielä yksilöissä, niin joukkueeseen ainakin ollaan pyrkimässä!
Maxien finaaliradan jälkeen pääsin myös tapaamaan Mutkan Popsy-emän sekä Annen ja Harrin... oli mukava nähdä!!

Juhannus meni rauhallisissa ja oikein mukavissa merkeissä Savonlinnan suunnalla Sampon tädin mökillä pikkuisessa saaressa. Kaisa vietiin hoitoon, kun sen pitäminen saaressa (ja jo se roudaaminen veneellä sinne) olisi ollut aika hankalaa. Mutka ja Keira ottivat sitten  kyllä saarielämästä kaiken ilon irti, ja Mutka osoittautui varsinaiseksi vesipedoksi... ja -pelastajaksi! :) Ystävällisesti M hyppäsi "pelastamaan" joka kerran jos sukelsin tai uin hänen mielestään liian kauaksi. Onkiminen osoittautui hieman haastavaksi, kun neidin mielestä oli tosi hauskaa hypätä ongen kohon perään järveen. :D Lisäksi Mutka olisi kovin halunnut auttaa Sampoa tavaroiden haussa. Sampo vei ensin meidät saareen ja lähti sen jälkeen veneelllä hakemaan tavaroita autolta... Mutka oli kuitenkin sitä mieltä, että eihän iskä nyt yksin reissusta selviä...

1. "Hei, mihis se nyt lähtee?"


 

2. "Hei kaveri, tarviskohan se apua??"
"Nääh, hyvin se pärjää."

3. "No, okei sitte... "

4. "Ei hitsi, kyllä mää ny meen!"

5. "Pirulainen, kylläpä se soutaa kovaa!"

6. "Äh, luovutan. Menköön sitte."

Keira lempipuuhassaan:

Mutka lempipuuhassaan:

Sampo valmistamassa juhannusaaton gourmet-ateriaa (bongaa kuvasta myös bordercollie):

Aattoyönä oli järvellä kaunista ja rauhallista: