Vuosi 2009

Jaaha, se ois sit vähä niinkun vuosi paketissa! Jotenkin tuntuu, ettei oikein mitään olla tänä vuonna saatu aikaiseksi, mutta tarkemmin kun miettii, niin kyllähän sitä on aika paljon tullut touhuttua.

Vuosi on ollut ylläriylläri aika agilitypainotteinen. Siitä lähtien kun omaan halliin päästiin, on molempien tyttöjen kanssa tehty ihan tosissaan töitä.
Mutka on kehittynyt vuoden aikana hurjasti, vaikka välillä onkin eletty aikamoisia epätoivon hetkiä. Kesä meni todella hyvin, ja edistymistä tapahtui aivan silmissä. Sitten kuitenkin syksyllä tuli "se" vaihe, kun tuntui ettei radalla toimi ei sitten mikään!! Seuranmestaruuskisojen jälkeen harkitsin ihan vakavasti siihen pitsinnypläykseen siirtymistä!! Mutta sitten ne vaan palaset loksahteli pikkuhiljaa kohdalleen, ja nyt tuntuu enemmän kuin hyvältä tekeminen Mutkiksen kanssa. Suurimpina "herättäjinä" toimivat Juha Oreniuksen koulutus sekä ennen kaikkea pääsy valmennusrenkaaseen, ja olen iloinen että maltoin palata asioissa pikkaisen taaksepäin. Yhteistyö on hioutunut nyt tässä talven aikana aika kivasti, kun olen vihdoin löytänyt oman ohjaustyylini Mutkan kanssa, enkä enää mene niin helposti siihen vauhtiin mukaan. Kovaa kyllä mennään, mutta homma ei mene ihan niin helposti enää sähläämiseksi. Mutka on myös teknisesti kehittynyt todella paljon, kiitos Tuijan treenien!
Itseluottamusta toivat myös viime sunnuntain epäviralliset kisat. Möllirata oli vauhtirata, niinkuin mölliradan kuuluukin, ja vaikka koira ehti siinä hötäkässä jo liukua kerran kyljelleenkin, niin homma pysyi paketissa ja kontaktitkin oli noin vauhdikkaalle radalle ihan hyvät. Tuloksena 0 ja luokan voitto! Kilpailevien radan ohjaaja sitten mokasi täysin itse... Koira toimi edelleen kuin unelma, mutta en tiedä mikä ihmeen black out meikäläiselle tapahtui. Keppien jälkeen oli hyppy hieman viistosti, ja rata kääntyi siinä kohtaa 180 astetta. Rataa lukiessa suunnittelin kohdan vielä kahdella eri tavalla, riippuen siitä miten pääsen kepeiltä vauhtiin. Vaan... kun radalla sitten lähdettiin kepeiltä, niin ohjaaja hyvin määrätietoisesti ohjasi koiransa putkeen, joka siis tuli vasta tuon hypyn jälkeen!! :D Sen jälkeen ohjaajalta sitten menikin pasmat totaalisen sekaisin... koiralle puhtaat paperit ja ohjaajalle paljon risuja! :) Jospa ensi vuonna saisi hieman enemmän tuota kisarutiinia...

Sampo on tehnyt Keiran kanssa aivan valtavan hyvää työtä! Keira on mennyt noin valovuoden eteenpäin niin hyppyjen kuin muunkin tekemisen kanssa, ja nyt epiksissä kaksikon meno näytti niiin hyvältä, että jo on ihme jos ei ensi vuonna ala kisaradoilla tapahtumaan!!

Tuntuu, että tokon suhteen olen ollut aivan superlaiska tänä vuonna, mutta en nyt ehkä ihan kuitenkaan, kun Mutkan kanssa saatiin TK1 suoritettua. Tämän jälkeen on kyllä koko tokoilut jotenkin lässähtäneet... tuo kylmä keli ei oikein houkuttele treenaamaan ulkona, ja sisätiloja on hieman nihkeästi saatavilla. Keiran toko on jäänyt vieläkin vähemmälle, mutta toisaalta olen halunnutkin antaa Sampon ja Keiran keskittyä rauhassa agilityyn. Keira nauttii niin täysin tekemisestä Sampon kanssa, että mitäs minä nyt sinne väkisin mitään tokoa sullomaan. Ehtiihän sitä paremmillakin keleillä. :) Kaukaisena, muttei suinkaan mahdottomana haaveena meillä on edelleen Keiran kanssa se tottelevaisuusvalion arvo... Keira on saanut rutkasti lisää itseluottamusta viime aikoina, ja uskoisin, että sitä kun osaan oikealla tavalla käyttää hyödyksi tokossa, niin tulostakin rupeaa syntymään.

Jälki jäi aika heikolle tänä(kin) vuonna. Yksinkertaisesti aika ei vain riitä kaikkeen! Mutkan jälki jäi kuitenkin sen verran hyvälle mallille, että eiköhän tuo sieltä taas keväällä löydy. Keiran kanssa taukoa jäljestä oli niin paljon ja treenikertoja tänä vuonna niin vähän, ettei edistystä juuri tapahtunut. Mutta eipä tuota niin vakavissaan olla koskaan tehtykään.

Kaisan agilitailut jäivät kesän pariin epävirallisiin kisoihin sekä näytöksiin alkeiskurssilaisille ja valkoisille paimenkoirille, ja... pakko kai sen on todeta, että todennäköisesti Kaisa ei koskaan enää maxiesteillä kisaa edes epävirallisissa merkeissä. Vasta viime aikoina olen havahtunut huomaamaan, että Kaisa on oikeasti vanha koira, ja vaikka lenkillä vielä jaksaa intoutua Mutkan kanssa riehumaan, niin yhä lyhyemmiksi nuo riehumiset jää... loppulenkistä sitten tassutellaankin hyvin nöyrästi ihmisten vierellä.

Ainiin, Keirasta pitää mainita vielä sen verran, että minulla oli ilo tavata Keiran lapsukaisista kolmea nyt loppuvuodesta; messarissa tapasimme tytöt Ginnyn ja Kiirun ja Tapaninpäivänä Kosti-pojan. Kaikki lapsoset ovat kerrassaan valloittavia persoonia, ja kaiken lisäksi vielä aivan todella kauniita! :) Joten upeita jälkeläisiä on mein prinsessa saanut aikaiseksi, olen oikein ylpeä. <3

Alla vielä muutama otos jouluaaton metsäreissulta. Niiden myötä on hyvä päättää vuosi 2009.