Jokohan se olisi korkea aika kirjoitella kuulumisia tänne. :) Pääsiäisestä vappuun oli aikasmoista hullunmyllyä töissä... siitä ei tosin saa syyttää kuin itseään, kun jätin konferenssipaperin kirjoittamisen viimetippaan! Nyt on kuitenkin paperi onnellisesti maailmalla, ja aikaa taas keskittyä olennaiseen. ;)

Hieman vähemmälle on treenailut työkiireiden takia jääneet, mutta onhan me sentäs jotain aikaiseksi saatu. Tottiskurssilla ollaan Mutkan kanssa käyty ahkerasti, ja selvää edistystä on kyllä tapahtunut!! Seuraaminen on mukavassa kuosissa... välillä meinaa lipsahtaa vähän väljäksi, jos itse en pysy suorana, mutta hyvin on ruvennut Mutka korjaamaan tuota itse. On ehkä ihan snadisti liian edessä, mutta päätin, etten siihen enää puutu, kun nyt noin homma pelittää. Palkkauksen kanssa on aina vähän arpapeliä... jonain päivinä saan jopa kiinnostumaan nameista, toisina ei sitten millään!! Namit olisi mulle itselleni helpompi, patukan kanssa menee välillä vähän sähläämiseksi. Mutta patukallakin ollaan nyt löydetty ihan hyvä systeemi... olen pikkaisen lisännyt intensiteettiä leikkiin, ja sen ansiosta Mutka tuo paljon paremmin patukkaa mulle (ja saan sen jopa poiskin ;)).

Agia ollaan treenattu omassa ryhmässä keskiviikkoisin, omat treenailut on jääneet vähän vähemmälle. Viime viikolla meitä ei ollutkaan paikalla kuin Pinja ja minä, joten Jilla ja Mutka saivat tehokasta keppi- ja kontaktitreenausta. :) Olen nyt ottanut kaikki kontaktiesteet repertuaariin, ja keinukin sujuu ongelmitta, kun tajusin laittaa kosketusalustan oikeaan paikkaan... tai siis minua neuvottiin laittamaan. ;) Kyllä nuo miehet on sitte fiksuja... kiitos Sampo! :) Verkot olivat myös viimeksi suorilla kepeillä, ja tämähän ei neitokaisille ongelmia tuottanut. Saatiin jo häivytettyä yksi verkonpala välistä poiskin. Nyt pitäisi treenikertojen määrää kyllä lisätä... tajusin tässä justiin, että ei kamalan montaa kuukautta ole, kun kisaikäkin olisi jo mittarissa! Mihin se aika oikein menee...

Viime viikonloppuna korkattiin myös jälkikausi, kun oltiin LPKY:n maastopäivässä. Mutkan kanssa oltiin Susa Piiraisen opissa, ja saatiin todella hyviä neuvoja. Kiitos Susa mukavasta ja opettavaisesta päivästä! Koska meillä oli aika pieni ryhmä, niin päivän aikana ehdittiin jopa kolme jälkeä ja hieman esineruutuakin. Ja täytyy sanoa, että olin aivan hämmästynyt, miten hyvin meillä meni!! Viime syksyn hökkyröinti oli vähentynyt huomattavasti... toki neitiä piti vähän jarrutella, mutta kun sain pidettyä sopivan tasaisen vedon liinassa koko ajan, niin ei minkäännäköistä pyörimistä ollut! Ekan jäljen Mutka meni tuulesta johtuen hieman sivussa, ja itse kiskaisin pikkaisen liikaa yhdessä kohtaa, jolloin hävitti jäljen hetkeksi. Mutta sitten mentiinkin taas nätisti eteenpäin. Tokalle jäljelle laitettiin esineeksi rukkanen, mutta sitä ei kyllä koira eikä ohjaaja sieltä bonganneet... ja hetki meni etsiessä sitä sieltä jälkeenpäin. :) Kolmannella jäljellä rukkasen alle laitettiin lihapulla, ja sittenhän se löytyi jo sekin! Tosin, niin kiire oli neidillä jatkaa matkaa, että en ehtinyt edes palkita rukkasen löytymisestä. :D Hieman liikaa intoilua ja poukkoiluahan tuossa neidin hommassa vielä on, mutta Susa arveli, että se rutiinin kanssa kyllä häviää. Ja nätisti menee kyllä nenä maassa, ja tekee mutkamaiseen tapaansa töitä tosissaan. Hieno tyttö!
Esineruutu oli normaalia kapeampi, mutta aika pitkä. Mutkalle vietiin kaksi esinettä, melkein ruudun taakse hansikas ja edemmäs leikkiauto. :) Ensimmäisellä lähetyksellä Mutka juoksi suoraan hansikkaalle ja se palautui pienen kunniakierroksen jälkeen mulle. Pikkuautolle jouduin lähettämään kahdesti, mutta sieltä sekin löytyi ja palautui mulle hienosti suoraan käteen! Hyvä Mutka! Epäilin, että näinkö suostuu nostamaan koko autoa, kun ei olla kovilla esineillä oikein harjoiteltu (paitsi noutokapulalla tietty :)), mutta eipä hää epäröinyt ollenkaan.
Innostuin taas kovasti tuosta jälkihommasta, joten eiköhän tässä lähipäivinä mennä taas metsään rymyämään. :)

Keira-tyttönen on jälleen kerran ollut saikulla! Sama takapäävaiva alkoi vaivata, kuin pentujen jälkeen... Mikkelin kisoissa alkoi hypätessä roikuttaa takapäätä tosi omituisesti... ja eihän siinä sitten radoistakaan tullut oikein mitään. Sampo sitten varasi Keiralle ajan akupunktioon ja osteopatiaan, ja aika paljon tirggerilihaksia löytyikin! Ensin oli neiti ihan hihnalenkkikuurilla, mutta nyt ollaan voitu siirtyä jo ihan vapaana lenkkeilyyn. Ja eiköhän sitä pikkuhiljaa pääse neiti sitten takaisin esteillekin.
Pari päivää ensimmäisen lääkärikäynnin jälkeen taisin löytää myös syyn tuohon takapään jumiutumiseen... nimittäin aivan tupaten täynnä olevat anaalirauhaset!! Ne kun tyhjensin, niin alkoi neidin olo kohentua, ja kontrollikäynnillä olikin sitten jo lääkärin mukaan paljon parempi. Ja nyt on sitten jo liikkuminen ihan normaalia. Liekö sama syy ollut kyseessä silloin aiemminkin. Eli tästä lähtien meillä on sitten rauhaset kovassa syynissä, ettei moista pääse enää tapahtumaan!!

Eilen oltiin Tapiksessa tokoilemassa, ja juhlistamassa samalla Warman TK2-koularia (onnea vielä Tiina ja Warma!). Keiran kanssa otettiin paikkamakuu, seuruuta, metallia ja ruutua... ja kylläpä oli neiti taukoilun jälkeen aivan täpinöissään!! :) Miten ihmeessä tuon saman fiiliksen saisi sinne koetilanteeseen...