Mutka on kotitutunut meille oikein mukavasti, ja kaikennäköisiä pieniä uusia asioita ollaan ehditty jo opetella.Arkitottelevaisuudessa ollaan edistytty hurjasti, paljon ei ole tarvinut asioista neuvotella, vaan nopeasti tuo omaksuu oikeat tavat toimia. Hihnassa päästään jo aika monta metriä poukkoilematta, istua osataan nätisti, ja luokse tyttö pinkoo semmoista kyytiä korvat takakenossa että oksat pois! :D Huvittavat muuten nuo korvat... toinen on noussut pystyyn ja toinen on vielä lerpallaan... saas nähdä nouseeko se siitä ollenkaan. ;)
Keskiviikkona Mutka pääsi haistelemaan jo hieman, että mitä se agility oikein on, kun käytiin kentällä katsomassa epävirallisia kisoja. Siellä paijaajia riitti ja innokkaita leikkikavereitakin olisi ollut tarjolla vaikka millä mitalla. Mutka oli tosi rauhallinen koko ajan, istuskeli radan reunalla ja erityisen kiinnostunut vaikutti olevan koirien suorituksista kepeillä. :) Hyvähyvä! Istutin myös tyttöä keinun ylösmeno- ja alastulokontakteilla, ja siellähän hää nakotti ja veti nakkipaloja naamariin... olisi varmasti kävellyt koko keinunkin, jos olisin antanut. ;) Ihanan rohkea tuo otus kyllä on... ei paljon tarvi mihinkään tilanteisiin houkutella... päinvastoin välillä ei meinaa neidin perässä pysyä kun on niin paljon kaikkea kiinnostavaa.
Huomenna sitten päästäänkin haistelemaan ihan kunnon kisatunnelmaa, sillä Mutka matkaa meidän kanssa agilityn SM-kisoihin... Saas nähdä mitä neito niistä tuumaa! :)
Niin, ja tehtiinhän me myös ensimmäinen namijälki... tosin paikka oli vähän kehno, vähän liikaakin tuli pienelle nenälle töitä, joten pitää yrittää seuraavan kerran mennä vähän paremmalle alustalle.
Keira on tänään ollut välillä vähän mustis pennulle, joten vietettiin sitten laatuaikaa Keiran kanssa treenaamalla hieman merkille lähetystä. Se alkaakin sujua ihan kivasti, vaikka kääntyminen minuun päin jää vielä vähän vajaaksi. Mutta hakee oikean paikan tosi hienosti... ja se vauhti... wau!!