Se on taas Sampo kirjottelemassa:

Kun syksyllä ponnisteltiin Keiran kuntoutuksessa, jotta saataisiin tyttö takaisin radalle, niin nyt päätettiin ottaa se taas pois sieltä. Pistetään siis koko agility takaisin piirustuspöydälle. Tavoitteena saada koira hyppäämään puhtaasti.

Tilanne on tällä hetkellä se, että Keira on saanut "puhtaan paperit" useammaltakin henkilöltä, eli halutessaan (paino sanalla halutessaan) se osaa hypätä esteet puhtaasti. Toisaalta vaikka huomattava osa rimoista tulee alas miun ohjausvirheestä, Keira tiputtelee "selittämättömästi" rimoja, vaikka ohjaus olisikin siltä osin puhdasta. -> Koira siis kykenee hyppäämään ja ohjaaja kykenee paikka paikoin ohjaamaan. Hommaan ei siis ole yksinkertaista ratkaisua... Tässä vaiheessa pieni insinööri analyyttisin ongelmanratkaisuineen heräsi sisälläni. Aloitetaan homma aivan alusta, ilman esteitä ja lähdetään ihan kävelystä liikkeelle.

Uskallan väittää että Keiralle on mahdollista opettaa hyppääminen. Jos koiralla on kyvykkyys ja halu tehdä jotain, en näe sen tekemisessä ongelmaa. Jos Keira leikkii kuollutta tai vilkuttaa käskystä, niin miksi se ei hyppäisi riman yli niin halutessaan. Tuo otus on kuitenkin juossut vapaana metsässä ihan pennusta asti, joten hyppääminen on sille varsin luonnollinen elementti. Ja eipä paljon takajalat kolise luonnon omiin "rimoihin" tuolla ryteikössä. Edelleen uskalla väittää, että luonnossa kaatuneen puun yli hypätessään koiralla on selvä missio päästä tuon esteen yli. Tämä vastaava missio puuttuu taas radalla. Toisaalta taas koiraa missiot, visiot ja strategiat eivät voisi vähempää kiinnostaa, joten pääasiana on tehdä hommasta koiralle hauskaa ja/tai palkitsevaa.

Tässä tuloksena nelitahoinin treeniohjelma:

1. Susan Salolla on asiaa.
2. Opetellaan juoksemaan esteiden VÄLISTÄ
3. Tehdään hypystä temppu
4. Opetetaan että rima on olemassa

Eli:

1. Tämä on se helpoin vaihe, eli oman tietämyksen lisääminen. Hyllyssä odottaa 6 tuntia DVD-materiaalia, Susan Salon Foundation Jumping. Ei muuta kuin sohvalle, BC kyljelle ja pähkinöitä kulhoon. Helppoa :)

2. Ulkopuolinen konsulttimme, Hasun Pete, katseli viime treeneissä Keiran hyppyjä ja analyysi oli selkeä: koiraa kiinnostaa radalla esteet ohjaajaa enemmän, eli otuksesta tulee kuuro. Jos koira ei tiedä mitä siltä halutaan, miten se voi suorittaa jotain ohjaajan haluamalla tavalla... Noh, lääke on helppo: Tarkoituksena on kävellä rauhallisesti radalla "sikin sokin" esteiden välistä ja vierestä. Koiran tulisi seurata nätisti, hallitusti ja kuumumatta. Kun koira tekee näin, sen annetaan suorittaa joku este palkaksi. Jos koira kuumuu tai rähjää, sitä kielletään. Jos koira yrittää suorittaa estettä tai pyrkii pois sivulta (hallinnasta), sitä kielletään ja estetään vastakkaisella kädellä. Sitten kun koira pysyy hallussa kävelyvauhtia, niin lisätään vauhtia. Lopputulemana pitäisi olla tilanne, jossa voi juosta radalla lähes täysiä ja koira pysyy vierellä/hallinnassa.

Toistoja 5 kertaa viikossa, muutama viikko. Vasta TÄMÄN JÄLKEEN kokeillaan radan pätkää. Ja tämän aikana ei suoriteta yhden ainuaa rataa. DVD:n katsomisen lomassa siis lumikola viuhuu takapihalla.

3. Jos kerran Keira rakastaa temppuja, niin tehdän yksittäisestä hypystä temppu. Tällöin voidaan opettaa, että oikeaoppiseen suoritkseen kuuluu johteiden välistä mursuamisen lisäksi sen riman ylittäminen. Tässä lähdetään taas liikkeelle nollasta. Ylitetään siis pelkkää maassa olevaa rimaa, yms. Kun tämä alkaa olemaan koiralle selvää lisätään johteet vasta lopussa mukaan kuvioon.

Eli vähän sama metodi kuin kontaktien täppäämisessä: ensin sisällä alustan koskemista, sitten pihalla juoksemista ja täppäämistä, hyppy ja täppäys, kontact trainerilla täppäystä ja vasta sitten oikealle kontaktiesteelle.

Toistoja about miljuuna, akuvaiheessa useita kertoja viikossa, loppua kohti harvemmin. Tässä on kanssa se hyvä puoli että niin kauan kun rima on maassa, toistoja voi tehdä runsaasti, eikä se rasita koiraa liikaa. Pitää vaan muistaa pitää hauskuus mukana, eli leikin varjolla tätäkin. Täppäyksestä on varsin vakuuttavat kokemukset tässä vaiheessa, vaikka kesken tuokin vielä on. Niin ja kesto tässä on 2kk-6kk, riippuen noin miljuunasta muusta muuttujasta.

Koska hypystä tulee temppu ja se opetellaan alusta lähtien "uutena juttuna" käskynkin tulee vaihtua. Jatkossa se on "yli". Tällä on myös itselle tosi tärkeä psykologinen vaikutus: ennen käskettiin hyppäämään ja niinhän koira teki, vaikka rima tuli alas, koira teki kuten käsky sanoi: se hyppäsi. Jatkossa pyydetäänkin menemään yli :) Jälleen sama kuin kontaktikäskyssä: koiranhan pitää koskettaa kontaktipintaa, miksi siis pyytää sitä odottamaan, pysähtymään, etsimään tai istumaan... Pyydetään vain rehellisesti koskemaan sitä eriväristä pätkää tästä karheaksi maalatusta puusepän taidonnäytteestä. Loogista, eikö?

4. Ei millään pahalla LAUn treeniesteiden rimoja kohtaan, mutta ovathan ne vähän vitsi. Rimavarmalle koiralle toimivat varmasti hyvin, mutta uskallan jälleen väittää että yksi syy Keiran rimaongelmaan ovat juuri nuo rimat. Jos rimaan törmätessä rima vain singahtaa hammastikun omaisesti pois alta, ei koiralle ole väliä meneekö hän siitä yli vai sitä päin. Tästä pääsee taas motivaatioon: jälleen väitän, että metsässä ranteen paksuisen ropsin yli hypätessään koiralla on suuri motivaatio olla törmäämättä tähän. Kaksi senttiä paksun ja kepoisen riman kohdalla tämä motivaatio on taas pienempi. Yritäpä tässä sitten kertoa koiralle että se rima pitää ylittää jos koiralla ei ole juuri lainkaan luontaista motivaatiota sen ylittämiseen.

Hommataan siis 5cm paksuja muoviputkia, jotka täytetään hiekalla. Ohutseinäistä muovia siksi, että tarvittaessa se joustaa koiran painon alta. Ja siksi hiekkaa täyteen, että saadaan riittävästi massaa. Tarkoitus ei ole satuttaa koiraa, vaan vahvistaa tuota luontaista motivaatiota väistää kiinteitä objekteja. Lisäksi rimat värjätään sinisiksi, jotta ne näkyisivät mahdollisimman hyvin koiralla. Yleensä näkyvä este on helpompi ohittaa kuin näkymätön... Tämä vaihe neljä toki vaatii, vaiheiden 1-3 läpikäymistä ensin. Jos rimoja lanaavalle koiralle isketään suoraan järeät rimat käyttöön, saadaan pahimmillaan vain loukattua koiraa.

Aikaa koko nelivaiheiselle projektille on syyskuuhun asti. Syyskuussa tehdään nimittäin nollarata!

-sampo

Niin ja kaikenlaisia kommentteja otetaan vastaan suurella ilolla, onhan tämä kaikkiaan ehkä hieman eksperimentaalinen koulutus :)