... tai oikeastaan hyttyset... joka kerta lenkin jälkeen pää kutiaa, kun ei sitä hattua/huivia koskaan muista mukaan ottaa.
Keiran hormonit on saatu taas suurinpiirtein tasapainoon, ja agi alkaa sujua taas ihan mukavasti. Tosin, nyt kun rimat alkaa kestää melko hyvin, niin nyt on tyttö sitten keksinyt, että A:lle ja keinulle ei ole niin välttämätöntä pysähtyä... kontaktit kyllä otetaan mut sit eiku täysi vaihde päälle taas. Eli kontakteja nyt sitten nakkien ja lihapullien voimin yritetään taas muistutella tuonne pikkuiseen pääkoppaan.
Tänään bongattiin lenkillä taas Päivi, Romi ja Mikke (meillä on näköjään tämmöinen keskiviikkoinen kohtaamisrituaali tuolla metsässä), ja lähdettiin sitten "seuraksi" kun Päivi lähti uittamaan poikia... ja koinpa sitten todellisia ihmetyksen hetkiä, kun Kaisa, joka aina on inhonnut vettä, uiskenteli aivan innoissaan!! Eikä kyllästynyt keppien hakemiseen millään... Vanhakin siis oppii uutta. Nytpä se sitten makoilee tuossa lattialla sikiunessa... vissiin vei polskuttele rouvalta voimat. :) Keira ei ihan uimaan asti mennyt, kahlaili kyllä koko ajan, ja piti hirveää meteliä. ;)

Sepä sitten alkoi mulla loma! Alla viesti työkavereille. ;)