Tää on nyt sit Sampo, joka kirjottelee tällä kertaa. Tarkoituksena olisi kirjoitella silloin tällöin Keiran kanssa agilityilemisestä

Kuten otsikko kertookin, on tullut tanssittua viime aikoina - enemmän kuin koko elämässäni aiemmin. Joulun jälkeen treeneissä on ollut twistiä, valevalssia, pakkovalssia ja ohjaajan kädetkin ovat heiluneet kuin raveissa (siis 'reiveissä', ei hevosurheilutapahtumassa).  Toisaalta kyllä joitakin tansseja on tullun harjoitettua elämän muilla osa-alueilla. Pakkovalssiksi voitaneen laskea lukion tanssikurssin hyppelyt ja valevalssi tuli suoritettua omissa häissä: juuri kun hääväki luuli että nyt se pistää valssiksi, niin huilisti pistikin ilmoille "Speak softly love" -biisin :) Twistiä ei ole tullut nautittua kuin mehujään muodossa, joten se olikin vaikein liikesarja...

Toisin sanoen treenit ovat olleet ohjaajalle huomattavasti vaikeampia kuin koiralla. Kyllähän Keira kuviot osaa, jos vaan joku sille näyttäisi että mitä milloinkin. Nyt Kirsin kanssa oli tarkoitus keskittyä juurikin ohjaajan liikkumisen parantamiseen ja liikkeiden rauhottamiseen. Juostaan siis ilman koiraa pihalla. On siinä taas naapureilla katsomista...

Kontaktit alkavat sujumaan melko mallikkaasti, kiitos täppialustan (eng. touch board). Toissa treeneissä vedettiin puomia jo ilman koko alustaa, eikä yhtä ohjausvirhettä lukuunottamatta ollut mitään ongelmia. Toki vielä pitää vahvistaa täppäämistä paljonkin. Sinänsä se ei ole mikään ongelma, sillä tyttö tykkää tuosta "leikistä ja temppuilusta" kovinkin paljon.

Toinen uusi asia mitä kokeiltiin oli keppien avokulma. Tai siis ei kokeiltu, vaan Keira näköjään vaan osasi sen. Ihme likka... Homma toimi sekä lähettämällä (n. 5 metrin päästä) sekä kädelllä vetämällä. Enenpää ei tuon homman kanssa ahnehdittu vaan lopetettiin onnistuneisiin suorituksiin. Keppien pimeään kulmaan (vai mikähän tän oikea termi lienee) vienti onnistuu myös mukavasti. Kokeiltiin jopa niin, että hypyltä kepeille tuli kääntöä täydet 180 astetta ja laitettiin putki molemmat suut ammollaan suoraan hypyn linjalle noin 5m päähän. Tyttöhän kääntyi oikein nätisti kepeille, vaikka putki veti puoleensa. Täytyy sanoa että taikuri itsekin yllättyi tempustaan, sillä olin varma että keira ampaseen putkeen. Sen verran putkihullu tuo on.

Rimat meillä on vielä onkelmana, joten niihin pitää keskittyä pihatreeneissä heti kun tuon pihan saa tampattua hieman pitävämmäksi alustaksi.

Eiköhän siinä tullut päällimäiset asiat tämän vuoden puolelta.

Pujottelupimiö! Kutsuttakoon tuota kepeille "pimeään kulmaan menoa" pujottelupimiöksi, kunnes joku keksii paremman termin. Sen verta sekavaa tämän lajin termistö on että ei tuo nimitys ainakaan huononna tilannetta. Termistön sekamelska uudelle harrastajalle onkin sitten jo ihan toisen kirjoituksen aihe. Nyt täältä tähän.

-sampo