Ohhoh, olenpa ollut superlaiska tämän blogin päivityksen kanssa!!

Tässä parin kuukauden aikana ei nyt mitään suurta ja mullistavaa ole tapahtunut. Mutkan kanssa ollaan käyty muutamat agikisat, jotka on menneet vaihtelevalla menestyksellä. Jossain vaiheessa koin jo aikamoisia epätoivon hetkiä koko agin kanssa kun tuntui että mikään ei taas suju!! Lähdöt ja kontaktit alkoi lipsua aika pahasti, ja tuli kyllä Tuijan koulutus siinä vaiheessa niin oikeaan saumaan! (Kiitos taas kerran!!) Palattiin taas maan pinnalle, että tarttis vissiin tehdä jotain asialle eikä vaan höyrytä eteenpäin. ;) Ja niinpä palattiin kontaktiharjoittelussa pari pykälää taaksepäin, ja eihän siinä kauan mennyt kun homma alkoi näyttää taas siltä miltä pitää! Seuraavissa Tuijan treeneissä saatiinkin jo sitten kehuja eikä vaan risuja. ;D Tosin muutaman maksetun treenin vaati että lähtö ja kontaktit saatiin taas kohdilleen... käytiinpä mm. tuossa huhtikuun puolessavälissä oikein Mikkelissä asti nolaamassa itsemme, kun ensimmäinen rata meni puomia kouluttaessa (eikä oikein onnistunut se koulutuskaan...) ja toiselle radalle ei sitten päästy lainkaan kun neiti sikaili lähdön ihan totaalisesti!! Vaan... kyllä kannatti! Seuraavissa kisoissa Imatralla Mutka toimi kuin unelma niin lähdössä kuin kontakteillakin... harminharmi kun pari omaa kämmiä piti sitten sielläkin tietty tehdä! Sen jälkeen ei sitten kisoihin olla päästykään, ollaan vaan peruttu jo ilmoitettuja kisoja, sillä neti aloitti juoksut... tietty just silloin kun saadaan homma oikeasti toimimaan ja kisojakin olis ollut roppakaupalla tarjolla!! Mutta eiköhän noita kisoja riitä kesällekin, ja se virekin sieltä löydy taas juoksutauon jälkeen. Imatran hyvään kisafiilikseen saattoi vaikuttaa myös samana aamuna tekemäni jälki Mutkalle... vissiin tuo vaatii jotain aivotyöskentelyä ennen rataa, että malttaa sielläkin kuunnella. :) Eli jatkossa, jos vaan mahdollista, puretaan höyryjä jollain keinoin ennen kisoja.

Tottista ollaan tehty hävettävän vähän, mutta ne treenit mitä ollaan tehty, on kyllä laadullisesti olleet erittäin hyviä! Mutkan seuruu on parantunut huomattavasti sen jälkeen kun tein mielenkiintoisen havainnon: jostain syystä "sivu" ja "seuraa" merkitsevät Mutkalle eri asioita. Olen käskenyt aina "sivu"-käskyllä viereen ja liikkeelle on lähdetty "seuraa"-käskyllä. Tosi helposti Mutka alkaa ottaa etäisyyttä sivusuunnassa... ei paljon mutta ärsyttävän verran kuitenkin. Aloin systemaattisesti korjata tuota paikkaa pysähtymällä ja käskemällä "sivu"lla uudestaan viereen... ja kappas vaan: jostain syystä neiti on mieltänyt, että "seuraa" tarkoittaa seuraamista n. 10 sentin päässä jalasta ja "sivu" puolestaan jalan vieressä! Jätimme siis "seuraa"n kokonaan pois ja hitsi, siinähän se nätisti pysyy! :) Lisäksi Suvin antamien vinkkien avulla neidin vire on muutenkin parantunut, joten hommahan näyttää suhtkohta hyvältä. Yhtään liikaa ei kyllä pidä kerralla tehdä eikä jäädä jauhamaan! Jos oppisin sen nyt jo tämän koiran kohdalla...
Tekemistä riittää, jos meinaa loppuvuodesta olla AVO-luokka ja BH-koekunnossa... mutta toivoa on! ;)

Keira-raukka on taas vaihteeksi ollut saikulla mystisen oikean etujalan ontumisen vuoksi. Tätä ontumista on nyt esiintynyt muutaman kerran, ja se menee aina hetkessä ohi... sen jälkeen Keira liikkuu ihan normaalisti. Kuvautimme jalan, ja uloimman varpaan viimeisen nivelen vieressä saattaa olla pieni irtopala... tai sitten ei... toisessa kuvassa kun se näkyi mutta toisessa, täsmälleen samasta kohdasta otetussa kuvassa ei näkynyt mitään!! Joka tapauksessa joku keirulia nyt on vaivannut, ja jos irtopala on kyseessä, ei muuta kai voi kuin odottaa. Yleensä nuo vaivat kuulema paranevat itsestään. Toivotaan siis että näin käy!
Keirulin kanssa käytiin myös yhdessä tokokokeessa huhtikuun lopulla, ja alku olikin oikein hyvä! Eipä siellä koekehässä nyt mitään huikeaa virettä ollut, mutta töitä tyttö teki kuitenkin hyvin... kunnes... kehän laidalle ilmestyi "todella pelottavia" pikkupoikia, jonka jälkeen Keiran pasmat meni totaalisen sekaisin! Luoksetulon vielä teki, vaikkakin hitaasti, mutta ruutuun ei sitten voinut mennä kun ne kamalat pikkupojat oli juuri sillä laidalla kehää!! Eli tosiaan kertoo jotain vireestä, jos kehän ulkopuoliset asiat häiritsevät noin paljon... tokihan Keira hieman pelkää lapsia, mutta ei nämä nyt edes niin pieniä (eikä varsinkaan pelottavia :D) olleet. Olin kuitenkin todella tyytyväinen että näiden "kamalien" lapsien jälkeen Keira kokosi hirmuisen hienosti itsensä! Tunnari, joka treeneissä on mennyt vähän vaihtelevasti, onnistui 9:n arvoisesti ja loputkin liikkeet oli ihan hyviä. Eli ilman tuota poikaepisodia olis ykkösen saumatkin olleet... En siis vieläkään luovuta! :D Pari koetta onkin jo syksylle katsottuna, ja ensi viikonloppuna saadaan toivottavasti jotakin vinkkejä vierailevalta kouluttajalta.

Kaisan tilannekaan ei kovin ruusuinen ole tässä viime aikoina ollut. Alettiin ihmetellä kun Kaisan käytös muuttui kumman aggressiiviseksi. Turisi ihan hulluna noille nuoremmille ja ykskaks yllättäen sitten yhtenä iltana kävi Mutkan päälle... sillä seurauksella tietenkin, että sai komean vekin jalkaansa! Muutenkin Kaisa on jo pidempään ollut aika vaisu ja tuntuu väsyvän aika helposti. Toden teolla huolestuttiin, kun käytettiin Kaisa puntarilla... painoa oli muutamassa kuukaudessa hävinnyt kolmisen kiloa!! Todennäköisesti myös jotain kipuja Kaisalla on ollut, kun noi äkeäksi yhtäkkiä heittäytyi. Vietiin Kaisa sitten tutkimuksiin, joissa todettiin Kaisalla olevan eosinofiilinen myosiitti, eli autoimmunologinen lihastulehdus! Eli käytännössä kaikki sen lihakset ovat surkastuneet ja siten myös sydän on aika voimaton. Oireita voisi hoitaa kortisonilääkityksellä, mutta ainakaan vielä ei haluttu siihen lähteä... jotenkin se tuntuu aika hurjalta vaihtoehdolta noin iäkkäälle koiralle. :( Ollaan nyt lisätty proteiinia Kaisan ravintoon ja rajoitettu liikuntaa... ja ainakin tällä hetkellä mummeli vaikuttaa pikkaisen paremmalta. Pitäisikin muistaa varata aika kontrolliin...
 

Mitäs muuta... jälkeä on tehty muutaman kerran, ja Mutka onkin edistynyt siinä ihan kivasti! Päästiin eroon makkararasioista, eli nyt mennään vaan pelkillä kepeillä. Viimeksi löytyi kuudesta kepistä 4... loppua kohti alkoi neidin pinna vähän katketa. :) Oli kyllä niin kuuma ilmakin, että en yhtään ihmettele. Keiran jäljestäminen on vähän vaihtelevaa.. välillä tekee tosi hyviä pätkiä, mutta turhan usein meinaa mennä ilmavainulle. Viimeksi yritettiin tehdä mahdollisimman vanha jälki, mutta tosi harmittavasti tuli pari kovempaa tuulenpuuskaa jotka todennäköisesti sekoittivat hajut vähän miten sattuu! En oikein tiedä olisiko järkevämpää tehdä pidempää ja vanhempaa vai siirtyä ihan lyhyisiin jälkiin, jotta saataisiin tuo nenä taas pysymään paremmin maassa. Makkarajäljelläkin voisi nenää saada alaspäin, mutta miten en jotenkin vieläkään usko sen toimivuuteen...

Kesää ja agikisoja odotellessa!