Olipahan taas sellainen tokokoe että oksat pois! Sain Keiralle mahtavan vireen päälle paikalla makuuseen, ja se sujuikin ihan kympin arvoisesti. Fiilis oli molemmilla todella hyvä kun tultiin kehästä pois. Sitten menikin reilusti toista tuntia ennen kuin päästiin yksilöliikkeisiin, mutta sain vireen taas nostettua sopivaksi. Juuri ennen kehään menoa Keira otti tosi hyvin kontaktia ja teki innokkaasti seuruuta... mutta... sitten tapahtui taas jotain. Mentiin seuraamisen lähtökohdalle, ja tässä vaiheessa liikkeenohjaaja tuli meidän lähelle... ja tämäpä olikin sitten Keiralle kauhun paikka! Loikkasi samantien suunnilleen kolme metriä pakkia ja luimisteli, ja arvata saattaa että seuraaminen ei sitten lähtenyt kovinkaan hyvin liikkeelle. Hyvääkin seuruuta oli ajoittain, vaikka paikalla siirtymiset meni kyllä pyörimiseksi, itse vielä "potkaisin" koira oikealle siirryttäessä todella kauas. Vaan kun lähestyttiin lähtöpaikkaa, Keira otti kokonaan ritolat mun sivulta! Tuomari oli armollinen ja antoi meille seuraamisesta kutosen... mielestäni ei oltaisi ansaittu yhden ainutta pistettä siitä touhusta!! Istuminen, Keiran aina varma liike, meni nollille!! Videolla näkyy hyvin, miten liikkeenohjaaja näyttää kädellä lähtöpaikan ja Keira loikkaa taas monta metriä karkuun. Vihdoin kun päästiin itse liikkeeseen, niin ensin ei istunut, annoin toisen käskyn jonka jälkeenkin hiipi jonkin matkaa ennen kuin istahti. Noh, sitten jotain hyvääkin... luoksetuloa tehtiin nyt kokeen alla juoksuttamalla jalkojen välistä pallon perään. Otin "melko" leveän haara-asennon ;) ja kutsuin, ja lähtö ja eka seisautus oli todella hyviä!! Sen jälkeen vauhti tippui jonkin verran ja maahan meni vasta toisella... eniveis, tähän olin ihan tyytyväinen kun sitä vauhtia kuitenkin oli eikä ennakoinut. Ruudun kanssa vähän sählättiin, innokkaasti Keira kyllä meni, mutta vähän ruudusta sivuun ja ehti mennä maahan. Luulin, että pisteet meni siinä  ja ajattelin sitten, että korjaan rauhassa, meni kuinka monta käskyä tahansa. Ja niinpä sain ohjattua Keiran kohdilleen, ja muistin jopa kehua koiraa. :)  Sivulle tulo sujui tämän jälkeen oikein mallikelpoisesti. Kuulema videolta näyttää, että työskentelen kovin määrätietoisesti tässä tilanteessa. Hyvä että joskus edes jossain. ;)  Sain sitten liikkeen jälkeen tuomarilta tietää, ettei ne siitä ruudun ulkopuolella maahan menosta ne pisteet vielä olleet menneetkään (muistelisin kyllä että ennen näin on käynyt)... mutta olisi siinä tainnut tulla niin monta käskyä joka tapauksessa, että väliäkö tuolla. Hyppynoudossa lähti hyvin, mutta jäi sitten taas kapulalle hömöttämään, että mitäs tälle tehtiinkään, kurkisteli välillä yleisöä et kertokaa te vaikka. Parilla lisäkäskyllä ei mitään, sitten vähän napakampi "tuo", jolla nosti ja toi. Metalli ok, vaikka siinäkin piti Einoa (liikkeenohjaajaa) vilkuilla. Tunnarin lähtö sitten meni mönkään... ensin kun olin valitsemassa kapulaa, ei Keira suostunut tulemaan lähellekään minua ja Einoa, kun käännyin, ei halunnut jäädä sivulle vaan kääntyi mun eteen. Ja kun Eino palasi kapuloita viemästä, tuli mun jalkojen väliin piiloon. :) Rauhoittelin Keiran siinä sitten silittelemällä, eli pisteet meni sitten siinä. Liike sinällään onnistui kyllä ja oikea kapula palautui tarkan työskentelyn jälkeen. Kaukoissa en taaskaan meinannut saada koiraa perusasentoon, vähän napakammalla käskyllä se siihen sitten loppujen lopuksi asettui. Ekaa istumista ei suorittanut vasta kuin kahdella lisäkäskyllä, mutta muuten asennonvaihdot onnistui. Että olihan omituinen koesuoritus! Ei vissiin tarvii kertoa että ei saatu tulosta. ;) Ja taisi olla eka koe meillä, jossa ohjaaja uskalsi tahallaan ottaa nollia. :D
Onneksi oli mukavaa matkaseuraa, muuten ajomatka siinä fiiliksessä ja "suhteellisen" sankassa lumipyryssä olisi luultavasti ollut aika tuskallinen! Joten suuri kiitos Suskulle ja Hannalle, kun jaksoitte jäädä odottamaan meitä oman luokkanne jälkeen! Meidän autolliselle ei ykkösiä tullut, mutta muuten oli kyllä mukava reissu. :)

Paluumatkalla ehdittiin sitten videon avulla ruotia tuota asiaa, ja koska näitä aikaisempiakin vastaavia "kammoja" on Keiralla tokokehässä ollut, niin kammotuksen oikea aihe tuskin oli Eino, vaan kyllä kisatilanteessa mättää Keiralla nyt joku ihan muu! Tuo mörköily ja kehästä karkailu (jota yritti pariin otteeseen) on jonkinlainen keino päästä tilanteesta, joka nyt jostain syystä pelottaa/inhottaa. Kun vielä ymmärtäisi mistä tässä voi olla kyse... sillä videolta näkyy myös hyvin se, että sen minkä Keira pystyy "kammoiltaan" tekemään, tekee hyvin ja innokkaasti, kontaktikin pysyy paljon paremmin kuin miltä itsestä kehässä tuntui. Liika treeni tai treenin puutekaan ei mielestäni voi syynä olla. Viime aikoina ollaan treenattu aika hyvällä sykkeellä ja tasan tarkkaan tiedän Keiran nuo liikkeet osaavan! Oma jännittäminenkään ei syy voi olla, sillä minua ei kehässä jännittänyt oikeastaan ollenkaan... ennen koetilanteissa jännitti paljon enemmän. Vai onko kyse sitten nimenomaan siitä, että olen Keiran mielestä liian dominoiva ja itsevarma kehässä, eli erilainen kuin ennen? Ei voi kuin ihmetellä, että mikä voi aiheuttaa sen, että vire laskee nilkkoihin heti kun kisasuoritus alkaa!!