Tällä viikolla hallimme pohja on suolauksessa, joten agista tuli pakollinen viikon tauko. Tarkoituksena oli ruveta pohjustamaan tokon AVO-luokan liikkeitä Mutkan kanssa ja Keiran kanssa vahvistaa paria VOIn juttua, muttamutta... talvi pirulainen pääsi yllättämään! Noh, tämähän on vain taas erittäin huono tekosyy... löytyyhän noita paikkoja, ja tekniikkaa voi treenata vaikka kotieteisessä. Painavampi syy on ehkä ohjaajan laiskuus... nyt eletään jo keskiviikossa (ja tämäkin ilta menee sujuvasti agilityseuran syyskokouksessa...), mutta ajatustakaan ei ole tokolle uhrattu! Nooh, eihän se totaalitauko harrastuksista tietystikään tee ollenkaan pahaa... vai miten se nyt oli? Ja lenkkeilyyn kyllä löytyi uutta puhtia, kun metsässäkin taas näkee jotain, kun on lunta.

Viime viikolla agia tulikin kyllä taas treenattua oikein urakalla - maanantaina alkeiskurssin veto ja hyppytreenit, tiistaina Pertin kuntotreenit (nämä tosin vain ohjaajalle ;)), keskiviikkona haastajaryhmän treenit, torstaina epikset, perjantaina kilpailijoiden episradan testausta ja sunnuntaina valmennusrenkaan "Tuija-päivä". (joo-o, ehkä se tauko tosiaan oli ihan paikallaan!)

Torstain epiksissä osallistuttiin vain mölliradalle, joka oli hyppyrata. Kilpailijoiden rata näytti äärimmäisen houkuttelevalta, mutta en uskaltanut osallistua, kun en vielä noihin kontakteihin kisatilanteessa luota. Kun nyt kerran ruvettiin tekemään remonttia, niin tehdään se sitten huolella... ettei sitten taas hetken päästä paikkailla samaa asiaa. Edellisviikon ratatreeneissä oli huomattavissa, että jos puomille tullaan kovasta vauhdista, ei neiti M:n maltti vielä meinaa riittää... joten mistä sitä nyt viikossa sitä malttia olisi ylenmäärin löytynyt!
Mölliradathan ei meikäläisille ole niitä parhaita mahdollisia, kun väkisinkin ovat aika suoraviivaisia, joten koiran vauhti on aivan hillitön. Tosin, tällä radalla oli alussa ihan kivasti kulmaa. :) Sen verran jäin kuitenkin Mutkasta jälkeen, että se ajautui 5. esteen ohi, tästä kielto. Itse töhelsin sitten vielä toisen kiellon pussilla... olisihan se koira sinne mennyt kun olisi selkeästi näyttänyt, mutta ohjaaja tanssii ripaskaa ties mihin suuntaan, niin hankala siinä on toisen tietää mihin ollaan menossa! :D Tulos siis 10, mutta kaiken kaikkiaan radalla, jossa koiraa en käytännössä voinut (tai en ainakaan osannut) ottaa haltuun oikein missään, pysyi homma tosi kivasti paketissa!
Perjantaina oli sitten pakko käydä kokeilemassa kilpailijoiden rataa, kun se oli vielä hallissa rakennettuna. Pätkin ensin radan pariin osaan, ja meille haastavinta kohtaa, jossa peräkkäin keinu, pöytä ja A, vahvistettiin muutaman kerran. Tämän jälkeen sitten vedettiin rata kisanomaisesti läpi, ja oli kyllä varmasti paras kisanomainen veto meiltä tähän mennessä!! Ainoastaan yksi kielto A:n jälkeiseltä hypyltä... hyppy oli suorassa linjassa, ja jotenkin oletin että Mutka sen hakee... pitäisi muistaa, että se on ihan kakara vielä tuommoisissa, se mitään osaa hakea. :) Puomin kontakti olisi voinut olla parempi, vaikka sen ottikin ihan reilusti... vissiin vauhti oli sen verran hurja, että hervoton persus tippui kyydistä hieman ennen aikojaan. :D Pitää toki muistaa, että kosketusalustat oli kontakteilla apuna, samoin kepeillä viimeinen verkko. Siitä huolimatta hyvää työtä, meiltä molemmilta. :)
Sunnuntaina sitten tosiaan oltiin Tuijan koulutuksessa, ja Mutka järjesti heti ensi töikseen hyvät naurut koko porukalle! Aloitus oli sellainen, että hypyn takana oli putki "vaakatasossa", ja koira piti ohjata putken takaa hypyn yli ja putken vasempaan päähän. En todellakaan tiedä, mitä tuon otuksen päässä liikkui... joka kerta kun kutsuin sitä, se kääntyi ihan vastakkaiseen suuntaan ja juoksi putken oikeasta päästä sisään! :D Noh, saatiinhan tämäkin vihdoin sujumaan, kun itse tulin vähän lähemmäs koiraa kutsumaan. Seuraava ongelmakohta oli poispäin käännös. Vaikka edellisissä treeneissä, joissa poispäin käännöksen jälkeen jatkettiin matkaa oikealle, ei mitään ongelmia ollut, osoittautui tämä sekä koiralle että ohjaajalle jotenkin ylivoimaisen vaikeaksi, kun matkaa jatkettiinkin vasemmalle! :) Kuvio oli kyllä muutenkin "ahtaampi", mutta periaatteessa logiikka oli ihan sama. Tässä tuli sitten sählättyä oikein urakalla, ja lopulta meinattiin hermostua molemmat koko hommaan. Niinpä selvitettiin kyseinen kohta twistillä ja valssilla, ja poispäin käännös jäi hautumaan kotiläksyksi. :) Puomista olen erityisen ylpeä: pystyin jättämään Mutkan tekemään puomin itsenäisesti, ja itse menin valmiiksi vastaanottamaan seuraavan hypyn taakse, joka oli puomin vieressä, eli rata kääntyi puomin jälkeen 180 astetta oikealle. Tosin huomattiin, että häiriötä Mutka ei tässä vielä kestä, eli kun Tuija juoksi puomin vieressä "tuomarina", paineistui M tästä hiukan. Eli häiriötä vaan mukaan treeneihin...

Tajusin eilen, että en ole pitkään aikaan ottanut mein koirista kuvia! Vaikka nyt on hyvälaatuinen helposti taskuun menevä kamerakin! Tosin, Mutka on ollut niin niukassa turkissa, ettei siitä kovin edustavia kuvia ole edes saanut... jos siitä nyt koskaan saa. :D Keirasta puolestaan pitäisi ottaa kuvia nyt, kun turkki on vielä päällä. ;) Arkisin ei kyllä kuvaamisesta kannata haaveilla, kun pimeää on jo töistä lähtiessä. Mutta jospa ensi viikonloppuna saisi pitkästä aikaa muutaman kuvan räpsäistyä...