Mutka-neitokaisellakin on nyt ensimmäinen titteli plakkarissa! Eli eilen Lahden tokokokeesta saimme viimeisen ALO-luokan ykköstuloksen ja siten siis koulutustunnuksen TK1. Täytyy sanoa, että ohjaaja oli enemmän kuin lähellä peruuttaa koko kokeen... Ei ehditty treenata oikein ollenkaan koko tokoa, ja odotettavissa oli, että jäävät mennään yhtä arpapelillä kuin ennenkin. :-/ Mutta hyvä että tuli sitten kuitenkin mentyä! :) Niinhän se toinen jäävä (tällä kertaa maahanmeno) meni taas nollille!! Tosin, "tuomio" oli hieman kyseenalainen... itse katsoin sivusilmällä, että Mutka meni maahan, enkä sen kummemmin käynyt varmistelemaan. Kääntyessä huomasin, että Mutkan etupää on hieman koholla, mutta maassa se mun mielestäni kuitenkin oli. Pistevähennykset olisi olleet tuosta puolittaisesta asennosta ihan ok, mutta että nolla... (??) Vapaana seuraaminen meni vähän plörinäksi, M edisti varmaan metrin juoksuosuudella!! Ja jotain muutakin omituista siinä muistaakseni tapahtui. Luoksetulossa nousi sitten taas ihme puolittaiseen asentoon ennen aikojaan, ei onneksi liikkunut paikaltaan. Mutta siitäkin siis pistevähennyksiä. Siinä vaiheessa oli olo, että ei kannata vissiin ykkösestä haaveilla tällä kertaa... Kehän jälkeen sitten ynnäilin, ja mietin, että voiko tosiaan olla näin, että pisteet kuitenkin riittäisivät (kaikista liikkeistä en ollut ihan varma, että mitä tuomari oli näyttänyt pisteiksi). Tuloksia ei mihinkään seinälle ilmestynyt, ja malttamattona piti sitten käydä toimitsijoiden papereista vähän kurkkimassa. ;) Rivi luoksepäästävyys10, paikalla makuu 10, seuraaminen kytkettynä 9, seuraaminen taluttimetta 8, liikkeestä maahanmeno 0, luoksetulo 8, liikkeestä seisominen 9, hyppy 10 ja kokonaisvaikutus 8 --> 160p ja 1-tulos! ;D Että näin meillä... Mutta pitäisköhän ennen avoimeen menoa kumminkin opettaa ne jäävät kunnolla, ettei aina tarvis elää "äärirajoilla"... ;) Ja onhan tässä rutkasti kaikkea muutakin opetettavaa ennen kuin AVOn kokeeseen ollaan valmiita!
Mutta Mutka oli, pikkuvirheitä lukuunottamatta, hyvä! Todella hyvä! Viime kokeessa vaivannut pieni "aneemisuus" oli tänään tiessään, ja tyttö teki töitä! Itsekin onnistuin pitämään tsempin hyvin päällä, ja tuomarisetäkin huomasi, että tälle on vissiin turha jorista liikkeiden välissä mitään, eteenpäin vaan. ;) Liekö se sitten lupaa hyvä kehään, jos koira on muuten kisapaikalla kun mikäkin räyhähenki... tuomarin juoksutarkastuksessakin pyöri ja hyöri ja rupesi vaan leikkimään hihnalla kesken kaiken... kyllä hävetti! Se siitä hyvästä kokonaisvaikutuksesta sitte...

Niin tosiaan, Kokkosen pariskunta vietti tuossa viikon Rodoksella, ja tytöt jäivät tuttuihin hoitopaikkoihin... Mutka Tuijalle, Kaisa Titille ja Jerkolle sekä Keira Suskulle. Hyvin oli kaikilla mennyt, Kaisa ei olisi edes malttanut lähteä pois kun mentiin sitä hakemaan. :D Mutka oli pelannut koko viikon Pamela-mudin kanssa, ja epäilytti, että näinköhän sekään enää haluaa meidän matkaan lähteä. Keira puolestaan oli vieraillut Pohjanmaalla, ja tavannut myös tyttärensä Kiirun... ja hyvin oli reissussa pärjännyt vieraassa bortsuporukassa. Suurkiitos taas kaikille tyttöjen hyvästä hoidosta, kyllä oli huoletonta olla reissun päällä kun tiesi että koirilla on kaikki hyvin! Loman jälkeen koiralauma sopeutui myös yhteiseloon ongelmitta. Oikeastaan edes minkäänlaista turinaa tai murinaa ei ollut, vaan taisivat kaikki olla aika innoissaan toistensa näkemisestä. :)
Reissu oli kyllä mukava, ja Rodos osoittautui lomakohteena yllättävän monipuoliseksi kun ei ihan pahimpiin turistirysiin jäänyt pyörimään. Tosin, menossa oli turistikauden viimeinen viikko, joten mitään pahempia "rysiä" tai tungoksia ei missään kyllä ollut... hyvin oli ravintolatkin tyhjillään iltaisin. Viikon aikana tuli mm. kierrettyä melkein koko saari autolla, katseltua nähtävyyksiä, ratsastettua aasilla, käveltyä maanalaisen pilkkopimeän n. 200metrin tunnelin läpi, vierailtua strutsifarmilla, snorklattua, loikoiltua rannalla... ja tietysti syötyä hyvin! ;)

Agia treenattiin viime viikolla pariin otteeseen, ja kyllä näkyi reilun viikon mittaisen tauon jälkeinen innostus aika hyvin. :) Muuten M teki kyllä loistavasti töitä, mutta kontaktit, jotka rupesi jo ennen lomaa sujumaan vauhdistakin ihan mukavasti, meinasi ruveta vähän roiskumaan. Eli... palataan taas askel taaksepäin ja muistutellaan niitä jälleen yksittäisenä neidin mieleen. Perjantaina ratatreeneissä oli aikasmoisen vauhdikas rata, ja huomasinpa, että renkaan treenaaminen on meiltä laiminlyöty jonkin aikaa kokonaan!! Renkaalle kyllä tultiinkin aikamoista haipakkaa, ja väkisin jäin koiran taakse aika paljon... hetki saatiin muistutella, että mistäs lokosesta tästä olikaan tarkoitus mennä. Mutta Sampon avustuksella (minä ohjasin normaalisti ja Sampo oli renkaan takana vetämässä koiran läpi) saatiin rengaskin sujumaan. Sitä pitää kyllä ihan tosissaan alkaa treenaamaan enemmän, tiedä miten se on jäänytkin viime aikoina niin heikolle koko rengas!
Aika kylmää kyytiä neiti M nykyisellään radalla tarjoilee, ei siinä passaa ohjaajan paljon lipsua tai unohtua miettimään! :) Luulin, että Keiran vauhti on jotain älytöntä, mutta kyllä tuo ruutikinttu taitaa pistää jo vauhdissa paremmaksi...