Niinpä se aika rientää, eikä Mutkakaan siis enää ole mikään pikkupentu... neidillä nimittäin alkoi ensimmäiset juoksut!! Eilen illalla kun löydettiin veritippoja lattialta, meinasin tietenkin heti ruveta tutkimaan, kenen anturassa on haava tms... Sampohan sen sitten heti keksi, että voisko ne olla Mutkan juoksut... ja olihan ne! Annen edellisen kirjoituksen kommenttiin viitaten, vaaka näytti neidille tänään 21,1kg ja säkää on hieman vähemmän kuin Kaisalla... hyvin epävirallisen kotimittauksen mukaan n. 57cm.
Viikonloppuna oltiin Mikkelissä Tuijan luona, ja lauantaina käytiin treenaamassa porukalla... Mutkakin, kun ei kerran juoksuista tuolloin ollut vielä mitään tietoa. Treeniseurana meillä oli Tuijan kasvatti Kaino omistajansa Tanjan kanssa. Ajattelin, että kokeilen ainakin, miten Mutkan kanssa sujuu samat kuviot kuin mitä "isot" tekivät... ja hyvinhän ne sujui!! Ongelmia ei ollut kuin ohjaajalla, joka ei millään meinannut osata pakkovalssia kuin toiseen suuntaan. :D Mutka-tyttöhän teki jälleen kerran kuuliaisesti kaiken mitä näytettiin. Otettiin myös puomin alastuloa ensimmäistä kertaa ihan täysmittaisella puomilla (nostin siis Mutkan alastulopäälle),  ja eipä tuo näyttänyt neidillä ongelmia tuottavan. Nyt pitäisi kai alkaa panostamaan siihen ylösmenoon, joka edelleen muutamaa kokeilua lukuun ottamatta on vain kosketusalusta maassa. ;)
Keira kävi alussa todella kuumana!! Vissiin niin tykästyi omaan ääneensä kun se kivasti kaikui sieltä hallin seinistä. ;) Niinpä ekat tekniikkakuviot hypyillä meinasi alkuun mennä ihan kaahaamiseksi. Kun jätettiin putki välistä pois, ettei neitonen kerää siellä kauheita kierroksia päälle, ja minä pitelin ja rauhoittelin Keiraa lähdössä, niin ihan mukavasti alkoi homma pelittämään. Puomilla kokeiltiin alastulon "täppäämistä" hieman eri kohdissa, ja näyttää neiti jo hyvin sisäistäneen täppäysalustan merkityksen... nyt vaan toistoja, toistoja ja toistoja lisää...

Pitääpä hieman kertoa myös mein tokoiluista. Keskiviikkona käytiin isommalla porukalla treenaamassa. Keiran kanssa päänvaivaa tuottaa nyt se tunnari!! Kapula kyllä palautuu hienosti, mutta nyt ei neidillä näytä olevan mitään ajatusta, minkä kapulan mulle tuo! Eli ei auta kuin palata yhden kapulan treeniin, ja siitä sitten pikkuhiljaa taas rakentaa tuo liike kasaan... en kyllä usko, että tulee olemaan kova urakka, lähinnä varmaan tarvitaan vähän muistuttelua, että mikä se homma juoni tässä olikaan. Nyt kun seuraaminen olisi kerrankin tosi hyvällä mallilla, niin sitten muut liikkeet tuntuu olevan kaikki enempi tai vähempi retuperällä... Tällä menolla taitaa jäädä Loppiaisen Pieksämäen koe haaveeksi vaan... onneksi tätä "harkinta-aikaa" on vielä muutama päivä jäljellä...
Mutka oli mukana luoksepäästävyydessä jossa "tuomarina" toimi Tiina. Ajattelin, että kun on noin tuttu ihminen kyseessä, niin Mutka tuskin pysyy paikallaan sekuntiakaan... vaan väärässä olin! Nousi kyllä haistelemaan Tiinan kättä, ja sen jälkeen häröili hetken jotain ihan omiaan. Kun käskin uudestaan sivulle istumaan ja otettiin uusi yritys, niin siinähän hää sitten nakotti paikallaan. Paikalla makuuseen en riviin Mutkaa ottanut tuon "luoksetulohiippailun" vuoksi, mutta otin sitten paikalla makuuta muiden treenatessa muita liikkeitä ympärillä. Laitoin Mutkan maahan nenä ruutuun päin, jota Tiina ja Warma tekivät parhaillaan. Itse menin seisomaan sivuttain väliin, jotta pääsen nappaamaan tytön kiinni, jos päättää lähteä ruutuun morjestamaan. Vaan taas kerran aliarvioin koirani... siellä hää makasi nätisti paikallaan eikä meinannutkaan nousta! 
Eilen illalla meinasin vielä pikkujoulustelun ja Idolsin jälkeen lähteä ottamaan vähän tokojuttuja, mutta oli niin väsynyttä tämä meidän koirakansa, etten raaskinut neitosten unia häiritä. :) Mutkan väsymystä en kyllä ihmettele yhtään... siihen malliin riehuivat Pamela-mudin kanssa! Ja Keiralla tietty oli täysi työ paimentaa noita kakaroita... kyllä sen jälkeen on prinsessan kauneusunet paikallaan. ;)