Juhannuksen jälkeen on jo pari kisaviikonloppua ehditty viettämään. Tuntuu, että mitään muuta en ole viime aikoina ehtinyt tekemään kuin pakkaamaan ja purkamaan (ja siinä välissä pesemään) vaatteita ja kisakamppeita!

2.-4.7. oltiin Ylöjärvellä Agirodussa. Yövyttiin Tampereella hotelli Rosendahlissa, ja olin oikein yllättynyt miten lunki matkalainen ja hotellieläjä Mutka oli! Olin varautunut paljon pahempaan. ;) Kaisa oli viikonlopun ajan Titillä hoidossa, ja siellä olikin mennyt lapinpoikien kanssa oikein kivasti. Suurkiitos taas Titille mummon hoidosta!!
Yhteensä kisattiin viiden startin verran, ja perjantain virallinen kisa sekä joukkuerata olivat meidän parhaat vedot. Muut radat sitten olikin enempi ja vähempi p:stä ja OpenClass-radan, joka oli aivan totaalinen katastrofi, jälkeen hävetti niiin paljon, että mieli teki samantien purkaa teltta, hypätä autoon ja painua johonkin hevonkuuseen missä ei agilitysta olla ikinä kuultukaan! Noh, älytön helle ja  rankka kisarupeama takana... voiko olettaa että nuori koira on enää kovin skarppina??!! Eikä sitä kyllä ollut ohjaajakaan...
Perjantaina radalla luulin, että nollaa pukkaa, mutta harmittavasti meille tulikin puomin alastulovirhe. Jäin taas jotenkin tosi pahasti kuoppiin, ja Mutka kääntyi minua katsomaan ja tipahti liian aikaisin puomilta pois. Tuomari tosin seisoi keskellä kenttää eikä lähelläkään puomia, mutta kai se näkyi sinnekin asti. ;D Enivei, rata oli hyvä ja paketti kaikinpuolin kasassa.
Joukkuekisa oli ehdottomasti viikonlopun hauskin kokemus, siitä kiitos joukkuekavereille!! Joukkueessamme Mustattassut Mutkalla kisasi siis nimensä mukaisesti kolme "Mustaa tassua" eli Tuijan kasvatit Kiira ja Sari, Myyrä ja Merita sekä Kaino ja Tanja sekä meitin Mutka. Itse tykkäsin Niina-Liina Linnan tuomaroimasta radasta valtavasti, vaikka se haastava olikin. Kaikilla meillä rata meni tosi kivasti, ja Tanja "ei myös edes harrasteta agilitya" ja Kaino tekivät kyllä hienon debyytin kisaradoilla!!  
Mutka oli joukkueradalla aikas super! Niinpä... heti kun vaaditaan vähän teknistäkin osaamista eikä vaan juosta tuhatta ja sataa kuten ykkösen radoilla yleensä, niin jo vain sujuu! Yksi väärä putki sattui matkan varrelle, ja se pistettiinkin sellaiselle haitarille, että ratahenkilökin meni aivan hämilleen. :D
Mustientassujen ja Mutkan menoa voi katsella osoitteessa: http://users.kymp.net/sampo-kokkonen/videot/mm.wmv
Muista radoista ei sitten paljon jäänytkään muisteltavaa... päällimmäisenä vain se, että kontaktit on taas päässeet aika karmeaan kuntoon! Ja oikeastaan syynkin tähän tiedän: liian tiheä palkkaus treeneissä! AvoSM-karsintaradalla jäi harmittamaan, kun en huomannut kepeillä tapahtunutta virhettä vaan jatkoin matkaa... seurauksena siis hyl.  

Viikossahan ei ihmeitä tapahdu, ja vielä kun viikko oli tosi kiireinen (ja helteinen!!) niin kontakteille ei ihmeitä ehditty tehdä ennen Mikkelin kisoja. Ja eipä ne sielläkään siis kummoiset olleet. Mutta nyt täytyy sanoa, että "onneksi" sunnuntain aamuradalla tuli A:n alastulolta virhe. En nimittäin tätä itse huomannut, vaan luulin että teemme puhdasta rataa... kunnes viimeinen rima tuli alas!! Voi elämä että olis sylettänyt jos nolla olis mennyt siihen! Viikonlopun saldo 15, hyl, 10, hyl... ei kummoinen, mutta videolta katsottuna radat olivat ohjauksellisesti ihan jees (niitä kontakteja lukuun ottamatta). Ja lähdöt sujuvat nyt hyvin... pelkäsin, että OpenClass-radalle karkaamisen jälkeen olen taas pulassa noiden lähtöjen kanssa (mikä ihme siinäkin oli etten silloin palauttanut... muka "tärkeä" rata... pöhhöh). Mutta M pysyi loistavasti paikallaan (tosin viimeisen radan lähdössä oli jostain syystä mennyt maahan...) Ja kepit, joissa on monesti sählätty kisoissa, sujui joka radalla aivan upeasti ja aivan täydestä vauhdista!

Välillä masentaa, että oonko oikeasti vaan niin surkea ohjaaja, etten saa tuota koiraa koskaan edes kakkosiin!! Mutta... jos koira ottaa ohjaajasta kaikki pienimmätkin olkapään heilautukset ja pikkurillin vilautukset ja etenemä esim. Mikkelin hyppärillä oli 5,31 m/s, niin sanoisinpa että ei oo helppoo!! Ihmettelin lauantain toisella radalla, miten Mutka voi ohittaa esteen, kun olen kutsumassa takana ja hyppy oli aivan suoraan sen edessä. Video sen sitten paljasti: mun oikea olkapää liikahtaa parin sentin verran ja se näköjään riitti!! Voi hesus tuota koiraa... se on agiradalla niiiin korkeassa vietissä, että reagoi aivan kaikkeen aivan todella nopeasti! Mikähän mun opetuksessa menee pieleen, kun molemmat koirat, jotka olen pennusta asti kouluttanut agilityyn, on radalla ihan pimeitä ja aivan äärimmäisen herkkiä ohjaukselle!!?? :D
Lohduttavaa on se, että vaikka tuloksellisesti on nyt rämmitty kisasta toiseen vähän miten sattuu, niin kehitystä tapahtuu koko ajan. Kun sinne kolmosiin toivottavasti sitten joskus päästään, niin eipähän tarvi siellä sitten ihmetellä ettei koira hae keppejä, irtoa mihinkään tai selviä jostakin haastavasta kuviosta. ;) Vaikka haastavaa on tuon otuksen kouluttaminen, niin en kyllä vaihtaisi tuota sähikäistä ikuna mihinkään... on se vaan niin mieletön menijä!!