Useampi kuukausi meni jotenkin laimeasti, mutta vissiin tuo kesän tulo piristää... treeneihin on löytynyt taas pitkästä aikaa ihan uutta puhtia myös ohjaajalle!

Sunnuntaina Hanna Helminen Jyväskylästä tuli kouluttamaan meidän tokotreeniporukkaa, ja tämän myötä löytyi taas kauan kadoksissa ollut innostus tokoonkin. Hannan koulutus oli TODELLA hyvä, ja myöskin erittäin tarpeellinen muistutus siitä, miten hauskaa toko voi olla sekä koiralle että ohjaajalle. Hanna näytti muutaman pätkän myös omalla koirallaan Kitillä... ja kyllä siinä tämmöiset tavikset sai vaan haavi auki ihmetellä... ihan mieletöntä menoa!! Ja koira nautti silminnähden joka hetkestä.
Mulla oli siis koulutuksessa mukana sekä Keira että Mutka. Molemmilla otettiin seuruuta, ja lisäksi Keiralla tunnaria ja Mutkalla luoksetulon pysäytystä. Seuruussa Hanna kehui Mutkan motivaatiota tehdä töitä, mutta paikka pitää kuulema saada hallintaan. Nyt neiti lähtee helposti "keulimaan". Olen jotenkin ajatellut että pieni edistäminen ei haittaa, kunhan koira on innokas, mutta tottahan se on, että kyllä siinä paikka sitten kärsii sivuttaissuunnassakin ja etenkin käännökset vasemmalle ja täyskäännökset ovat vaikeita. Niinpä paikkaa lähdettiin systemaattisesti korjaamaan. Kuulema muuten palikat ovat aivan kohdallaan, joten kun neiti malttaa pysyä oikealla paikalla niin seuruu on sitten siinä! Mie kovasti yritin kertoa, että mun mielestä Mutka on vieläkin välillä vähän "aneeminen" seuruussa, mutta kuulema se ei vaikuttanut ollenkaan aneemiselta. :D Pitäs vissiin ihan oikeesti videoida enemmän tota seuruuta, sillä niinä kertoina kun olen videoinut, minusta on tuntunut että seuruu on jotenkin laimeaa... mutta videolta se näyttää sitten ihan hyvältä! 
Keiran seuruu näytti ja tuntui teknisesti ihan hyvältä, ja keskityttiinkin kestävyyteen. Sain vinkkejä siihen, miten nostattaa ja tsempata Keiraa seuruussa ja liikkeiden välillä... ja ehdottomasti kuulema palkaksi lelu, kun se syttyy niistä hyvin. Opeteltiin, että lelu on puoliksi näkyvillä ja Keira saa vapautuksen jälkeen napata lelun mun taskusta/kainalosta. Tällä toivottavasti saadaan myös alun kontakti kuntoon... neiti kun helposti tiputtaa hetkeksi kontaktin kun lähdetään liikkeelle. Äh, taas yksi turha tapa, jonka ohjaaja on vaan antanut toistua...
Tunnariin saatiin aivan loistavia vinkkejä! Tällä kertaa onneksi Keira teki meidän demonstraatiossa" kaikki mahdolliset tempaukset mitä vaan voi keksiä! :D Olen vissiin turhaan ollut huolissani siitä, että palautus on hidas... Hanna oli sitä mieltä, että haistelutreenien kautta tulee Keiralle varmuutta koko suoritukseen, eli kun haistelu saadaan sujumaan niin sen jälkeen sujuu palautuskin. Jo kentällä (ja kentän vieressä pöpelikössä) tehdyt haistelutreenit sujui ihan kivasti, joten siitä on hyvä jatkaa kotona! 
Mutkalle pyysin vinkkejä luoksetulon pysäytykseen... tätä kun ei olla vielä treenattu ollenkaan, sillä olen pelännyt vauhdin kärsivän. Vinkit tähänkin olivat loistavia, ja Mutka oli hommasta aivan innoissaan... jospa saisinkin tehtyä tuosta pysäytyksestä sille yhtä kivaa kuin  juoksemisesta. :)
Jokaisella koiralla (yht. 10 kpl) tehtiin koulutuksessa vähän eri juttuja, joten lähes kaikki liikkeet tuli käydyksi läpi. Lisäksi Hanna neuvoi ja näytti, miten liikkeitä voi treeneissä ketjuttaa ja miten treenataan siirtymiä liikkeestä toiseen, ettei koiralle jää "tyhjiä hetkiä" kehässä. 
Koko päivä siinä meni, mutta oli ehdottomasti sen arvoista!! Niin suuri motivaatiopiikki tuosta tuli, että eilen olin enemmän innoissani illan tokotreeneistä kuin iltapäivän agitreeneistä... vaikka agiliitelemään päästiin ekaa kertaa kolmen viikon juoksutauon jälkeen!

Eipä tuo kolme viikkoa näytä Mutkan liitelyihin juuri vaikuttaneen... ja taukohan tunnetusti tekee ihan hyvää. M oli ihana iloinen ja innokas itsensä, ja kontakteillakin malttoi yllättävän hyvin... vähän tavallista enemmän jouduin pallolla muistuttelemaan, että mites siellä alastulolla oltiinkaan. Lisäksi vaikutti että neiti on pikkaisen jumissa, joten varasin samantien hierojan molemmille neideille, ja sainkin ajat jo ensi viikolle. Ensi viikolla olis sitten taas pitkästä aikaa kisojakin tiedossa... 
Myös ensimmäistä kertaa agility"urallani" pääsen tänä vuonna osallistumaan Agirodun joukkuekisaan! Heinäkuussa Ylöjärvellä starttaa siis hurjaakin hurjempi käyttötervutyttöjoukko "Mustattassut Mutkalla"! :) Ilmoittautumiset lähti myös muihin Agirodun kisoihin... tavoitteena osallistua Finnish Open -finaaliin... vai mitensenytoli?! ;)

Jälkeä ollaan tässä pariin otteeseen tehty, ja lauantaina molemmat neitokaiset tekivät ihan valtavan hienoa työtä! Keiralle helpotin hieman edelliskerrasta, ja nenä pysyi maassa todella hienosti koko jäljen ajan. Myös Keiran ilmaisut on todella hienoja. Mutkan jäljestä tuli vahingossa pikkaisen liian vaikea, mutta osaamistasoonsa nähden M suoriutui hirmu hyvin. Tein pitkästä aikaa myös esineruudun, ja olis kyllä pitänyt saada Mutkan suoritus videolle... niin upeasti neiti juoksi suoraan takalinjalle, nappasi esineen ja palautuskin tuli suoraan luovutusasentoon! Kuka ihme sille on opettanut tuon??!! :D 

Tuo Hannan koulutus ja sen jälkeiset omat treenailut aukaisi taas silmät siihenkin, miten upean motivoituneita nuo mein neidit on tekemiseen! Ei paljon tarvi pyydellä ja anella, aina ollaan valmiina! Kun vaan ohjaaja osaisi ja malttaisi ja tekisi töitä määrätietoisesti, niin eihän näiden kanssa ole kuin taivas rajana. :)

Lisätääs tähän vielä kesäinen kuva Mutkulaisesta... onhan se omalla tavallaan ihan kaunis. ;)