Eilen oli sitten Lappeenrannan tokokoe, ja vaikkei se nyt niiin hyvin mennyt mitä olisi voinut, niin täytyy sanoa, että olo on äärettömän helpottunut!! Paineinen paikka oli tuokin, kehä keskellä parkkihallia ja vähän hämärä, ja yleisö kehän laidassa kiinni. Vaan Keira kokosi hienosti itsensä, vaikka siitä huomasi, että paineistui kyllä aika kovasti... kaikki liikkeet vielä tehtiin joko lähtö selkä yleisöön päin tai siten, että koira jäi ohjaajan ja yleisön väliin. Tällä kertaa päästiin ensimmäisenä suoritusvuoroon... paikalla makuu sujui ongelmitta, sitten lyhyt virittely ulkopuolella ja takaisin kehään. Oli hyvin kontaktissa kehään mennessä, sitten vilkuilua yleisöön ja kontakti tippui... seuraaminen oli sitten vähän sitä sun tätä, mutta parempaa kuitenkin kuin Pieksämäellä. Istuminen ok, annoin taas turhaan vähän apuja... vissiin pelkäsin ettei istu ollenkaan, kun viimeksi tämä meidän "varma" liike meni pieleen. Mitähän ne pisteet tästä oli... (lappu kotona, lisäilen siis osa-alueiden pisteet myöhemmin). Kun nyt sitten ollaan treenattu vain suoraa luoksetuloa, niin se sitten kostautui. Lähti kyllä vauhdikkaasti, mutta "seis"-käskyn jälkeen hiipi todella pitkälle (vielä toisenkin käskyn jälkeen), melkein maahanmenoviirulle asti. Maahanmeno onnistui ekalla (jipii!), mutta tuo hiippailu veti sitten liikkeen nollille. Noh, eipä pisteet olis ykköseen riittäneet, vaikka tuosta olisi kohtuullisesti saanutkin, joten eipä tuo kamalasti jäänyt harmittamaan. Ruutu oli todella hyvä!! Itse olin kerrankin napakka ja ajoissa, ja Keiran ruutuun meno oli suora ja täsmällinen, hyvä me! Sivulle kutsussa sitten oli aavistuksen varastanut, joten siitä parin pisteen vähennys. Hyppynoudossa taisi tiputtaa kapulan kertaalleen, mutta muuten ok. Metallia piti sitten vähän miettiä, että toisko vai ei... lisäkäskyä ei kuitenkaan tarvinut antaa. Tunnari olikin sitten superpaineinen, kun se tehtiin yleisön suuntaisesti suunnilleen metrin päässä yleisöstä!! Huomasi, että tämä kyllä neitiä häiritsee suunnattomasti, ja pariin kertaan piti ihmisiä vilkuilla... haisteli, haisteli, vilkaisi, haisteli, vilkaisi, haisteli... vaan kyllä se oikea sieltä sitten viimein tuli! Kaukot mukiinmenevät, pikkaisen liikkui eteenpäin istumisissa. Kokonaisvaikutus 8 ja loppupisteet 217, eli 3-tulos! Tuomari totesi, että on nähnyt parempaakin Keiraa, mikä pitää kyllä paikkansa. Mutta se, että vaikeassa paikassa tyttö ei ruvennut koomailemaan, vaan teki kuitenkin töitä ja yritti tosissaan, sai kyllä oman mielialan kohoamaan suurinpiirtein kattoon! Ja ennen kaikkea tietysti tuo kunnon tulos!! Itse yritin tukea Keiraa parhaani mukaan liikkeiden välissä, ja sain kehän jälkeen Johannalta kehuja omasta toiminnastani (kiitos! :))... vaikka Keira huomasi, että jotkut hommat ei menneet niin hyvin kuin olisi voineet, niin kun itse en näyttänyt sitä, vaan yritin jopa "ylitsempata", niin Keirakaan ei "lamaantunut" vaan jaksoi yrittää loppuun asti tosissaan. Kehästä poistuttiin hyvillä mielin... varmaan ihmiset ajatteli, että mitä ne bilettää noin kovin, kun ei tullut edes ykköstä. ;) Mutta tämän rämpimisen jälkeen tuntui niiiiin hyvältä, kun hommat alkaa taas sujua! Ja kummallinen se on tuo ihmisen mieli...  kun ei olla piiiitkään aikaan oltu palkintopallilla missään lajissa, niin 3. sija ja pokaali lämmittää kummasti mieltä ja kohottaa itsetuntoa. :D

Lisätty: osa-alueiden pisteet siis 10, 6, 8, 0, 8, 7,5; 7, 7, 8, 8

Päästiin moikkaamaan myös Ginny-tyttöstä, kun Anna oli koetta katsomassa ja pikkuneiti mukana matkassa. Ja voi mahdoton miten neiti on kasvanut! Ja aivan mielettömän avoimen ja välittömän oloinen pentu. :) Keira ei ollut lapsukaisen tapaamisesta niin kovin innoissaan, mutta ei nyt pahemmin ruvennut komentamaankaan... pysytteli vaan pienen etäisyyden päässä kun mie völlyttelin pentua.

Itseltä jäi alokasluokka näkemättä, kun lähdin vanhempiani kestitsemään. Mutta ehdin sentään nähdä Tiinan ja Warman ykköstuloksen avoimessa. Alokkaassa ykkösen olivat sitten nappaisseet Pinja ja Jilla, jotka olivat aivan ensimmäisessä tokokokeessaan... paljon paljon onnea näille taitaville kelpotiimeille!!

Kun Mutkan jalka on nyt ollut ihan ok, niin otettiin kotona vähän tottisteluja. Voi jessus mikä vire oli neidillä päällä! Eteenlähetykseen ampaisi aivan karmealla vauhdilla! Ja luoksetulossa sujahti mun jalkojen välistä uuden narupallonsa perään sellaista kyytiä, että liukui sitten pitkin tietä hirveetä kylkimyyryä pallo suussa kun sekosi omiin jalkoihinsa. :D Onneksi jalka näyttää edelleen olevan ihan kunnossa...