Väkipakolla ei kyllä koiraharrastuksissa saa yhtään mitään aikaiseksi! Sen olen taas saanut kantapään kautta kokea. Jo viime viikonlopun kisat oli vähän "pakolla" vääntämistä, ja eihän niistä kovin hyvä fiilis jäänyt... eikä hyvin tuloksia varsinkaan. Keskiviikon treeneihin oli lähtökohdat sitten todella surkeat; tuli vähän kiire ja pinna muutenkin kireällä, ja keskittyminen siten vähän sitä sun tätä... noh, arvata saattaa ettei treeneistä tullut yhtikäs mitään!! Jos koira oli pikkasen normaalia enemmän kujalla, niin ohjaaja oli siihen verrattuna vielä moninkertaisesti! Ja tapahtuiko kummallakaan oppimista - tuskin, ainakaan agilitymielessä. Tärkein oppi ohjaajalle oli se, että älä KOSKAAN siirrä omaa huonoa fiilistäsi koiraan ja sen myötä pilaa sen mahdollisuuksia oppia! Varsinkin kun toinen tekee kyllä nöyrästi töitä aina kun itse on reilu koiraa kohtaan ja antaa sille siihen mahdollisuuden. Mutta jos itse sählää ja hermostuu, niin kai koirallakin on oikeus sählätä ja hermostua?! Kuten jo joku aika sitten kirjoitin agilityseuran lehdessäkin, tärkeää on olla reilu koiraansa kohtaan... AAARRGGH, milloinhan sen itse oppisin!!?

Eilinen sitten taas oli hyvä osoitus siitä, mikä merkitys hyvällä fiiliksellä on; jos on hyvä fiilis, se välittyy myös koiraan, joka on hyvin kuulolla, ja siten yhteistyö radalla toimii. Eilen oli siis epikset, joihin lähdin tavoitteena vain ja ainoastaan yksi asia - pitää koiran kanssa hauskaa. Ja tässä tavoitteessa me onnistuttiin Mutkan kanssa täydellisesti!! :) Itse pyrin olemaan ohjauksessani mahdollisimman rauhallinen - on muuten nopean ja kiihkeän koiran kanssa helpommin sanottu kuin tehty löytää kultainen keskitie sähläämisen ja flegmaattisuuden välillä! Pitäis mennä nopeasti mutta pitää ohjaus mahdollisimman napakkana. ja selkeänä. Pitäis olla rauhallinen, mutta hetkeksikään ei saisi "lamaantua",  vaan ohjata määrätietoisesti...
Eilinen rata onnistui tuossa suhteessa itseltäni hyvin - sanoisinpa että tuo oli paras kisanomainen rata, mitä ollaan Mutkan kanssa tehty. Mutka ei ollut ehkä nopeimmillaan, todennäköisesti tuosta valeraskaudestaan johtuen, silti kovaa mentiin ja paketti pysyi kaikin puolin kasassa. Erityisen tyytyväinen olin kontakteihin, jotka onnistuivat nyt kisatilanteessa niin kuin ne treeneissä onnistuu - eli koira malttoi kunnolla odottaa multa lähtöluvan alastulolta. Kepeille vienti oli haastava - tai oikeastaan jos kepit olisi tehnyt helpoimman kautta, olisi jatko ollut vähintäänkin haastava. ;) Niinpä päätin, että nyt on paikka kokeilla miten takaaleikkaus kisatilanteessa toimii... noh, eihän se ihan toiminut, huomaa että treeniä on viime aikoina alla vähän turhan vähän...  mutta tulipa kokeiltua. :) Muita virheitä ei radalla tullut, tulos 5 ja paljon tärkeämpänä tuloksena äärettömän hyvä fiilis radan jälkeen!! Voi kun agility olis aina sellaista... mutta vissiin ne oppirahatkin on maksettava, tässäKIN lajissa, ja joka koiran kohdalla erikseen. :)

Tottikseenkin on löydetty ihan uutta virtaa, kiitos tästä kuuluu ennen kaikkea Hilman Suville, jolta saatiin kallisarvoisia vinkkejä vireen nostattamiseen. Jotenkin ollaan poljettu paikallaan... teknisesti koira tekee hyvin, mutta "se jokin" jää suorituksista puuttumaan. Nyt opin sitten toisen tavan nostaa Mutkan virettä haukuttamalla... saalisärsykkeellä kun en saanut sitä toimimaan. Ja tämä uusi tapa näyttäisi todellakin tuottavan tulosta!
Myös Keiran kanssa ollaan innostuttu taas tokoilemaan... namit olen jättänyt käytännössä pois kokonaan, ja palkannut yllätyksellisesti (eli esim. kesken seuruuliikkeen) lelulla... ja kun taskusta kaivaa FRISBEEN  niin johan alkaa kierrokset nousta... tosin Keiran kohdalla kierrosten nousu yleensä tarkoittaa myös epäpuhtauden lisääntymistä liikkeissä, joten kultainen keskitie pitäisi tähänkin hommaan löytää. Pääasia toistaiseksi on kuitenkin, että koiralla on mahdollisimman kivaa. Perustekeminen on Keiralla kuitenkin hallussa, joten pienten tekniikkavirheiden korjaaminen ei todennäköisesti ole hankalaa. Kuulostaa kieltämättä vähän "pylly edeltä puuhun" -menetelmältä ja on vissiin vastoin kaikkia mahdollisia koiran koulutuksen periaatteita, mutta... joka on Keiran tokokoekehässä nähnyt, ymmärtää tämän menetelmän ehkä vähän paremmin. ;)

Kylläpäs koirien kanssa touhuaminen onkin ihan älyttömän mukavaa! :)