Tiina pyyteli meitä mukaan speed race -kisaan... omista kelpoista kun ei joukkue ihan vielä täyty. ;) Niinpä lauantaina team "Kelpo Mutka" suuntasi kohti Imatraa, ja siellähän neiti M ja kelpopojat olivatkin hurjassa juoksuvireessä!
Itse meinasin möhliä meiltä koko homman, kun tiputin houkuttimena olleen patukan maahan kesken kaiken. :) Lisäksi lähdössä oli kai joku pieni sählinki ollut. Mutta eipä neidin menoa pidätellyt mikään... maksikoirien luokassa Mutka alitti ainoana viisi sekuntia (aika 4,99 ;)), ja voitti siten yksilökisan!! :) Kolmanneksi sijoittui bortsu Nelli, mutta muuten kärkisijat olivatkin sitten Kelpo Mutkan suvereenia hallintaa Warman sijoittuessa toiseksi, Woiton neljänneksi ja Arwon viidenneksi. Joten mein tiimi vei sitten myös joukkuekisan voiton!

Neiti Pikapinkoja-vieterijalkaa varten on tässä viime päivinä myös korotettu takapihan aitoja. Kyllä 120cm verkkoaitaa luulisi neitiä jo edes vähän paremmin pidättelevän. Tosin... vauhtia ottamalla menee näemmä yli siitäkin!! Laiteltiin lauantai-iltana uutta kasvimaata talon kulmalle, ja koirat olivat pihalla. Sivusilmällä näin, että naapurin koira tuli omalle pihalleen... seuraavassa hetkessä huomasin, että nyt siellä on myös mein Mutka!! Siitä kohdin maa on pikkaisen koholla, ja verkossa olevasta rutusta päätellen siitä on yli menty! Missä välissä se sen oikeesti ehti?!? Ja miten ihmeessä se sen teki?!?
Noh, tuohon kohtaan kun laitettiin vähän lisäestettä, niin neiti on pysynyt hyvin aitojen sisäpuolella. Eilen oli toisen naapurin pihassa potkittu palloa koiralle, ja neiti oli (ylläri) kyllä monta yritystä tehnyt aidan yli... niissä kuitenkaan onnistumatta. Nyt kun vielä otetaan pieni tehokuuri tuossa pihakäyttäytymisessä, niin jospa hää alistuisi pikkuhiljaa kohtaloonsa. :)

Perjantaina käytiin Hannen kanssa tekemässä jälkeä. Otin myös pitkästä aikaa Keiran mukaan jäljelle. Ja... voiko taas tohelompaa ohjaajaa olla... tallasin nimittäin koirilleni jäljet ristiin!! Ja kuinkahan monta kertaa on sanottu, että jätä riittävästi tilaan jälkien väliin... krhm. Mulla itseasiassa oli tarkoitus tallata jäljet eri puolille tietä, mutta Keiran jäljeltä paljastuikin aikamoista suota, joten tallasin uuden jäljen. Luulin jättäneeni jälkien väliin ihan reilusti tilaa, mutta näköjään sitä metsässä nopeasti kävelee ihan eri suuntaan kun on ajatellut. Mutka jäljesti hienosti oman jälkensä alun ja "loppuna" Keiran jäljen alun... hmmh.... Jäljen päässä piti olla patukka palkkana jota ei tietenkään löytynyt, ja ihmettelin, että enkö muka merkannut sitä mitenkään! Noh, hetki kun siinä pyörittiin, niin johan selvisi että oltiinkin ihan väärällä jäljellä! Mutka näppäränä tyttönä kävi sitten oman jälkensä päästä kuitenkin etsimässä sen patukan. :) Keiran jälki meni sitten jostain kumman syystä enempi ja vähempi mönkään...
Otettiin myös esineruutua, ja Mutkalla se sujuikin ihan ok. Ensin kävi jotenkin liian kierroksilla, eikä oikein malttanut keskittyä, ja eka palautus oli siten ihan kamala. Haetin perään toisen esineen, joka palautuikin paremmin, mutta alussa oli hieman pyörintää. Sitten hetki taukoa ja uusi kahden esineen setti... ja se onnistuikin sitten jo hyvin! Keira oli jotenkin ihan kujalla koko esineruudun kanssa... merkkasi kyllä montakin esinettä, mutta ei ottanut niitä suuhun. Hetken kun mietin, niin muistin, että sama ongelmahan meillä oli syksylläkin... kylvin erilaisia tavaroita maahan, joista toi vain lelut ja kengän, koska lelut oli omia ja siten sallittuja, ja samoin tohvelin haku on Keiralle opetettu temppuna. Vaan... eihän muihin esineisiin saa koskea!! :D Voi jessus... voiko koiran opettaa liian kiltiksi???
Seuraavat naurut saatiin, kun lopussa juotin koiria... olin hieman aiemmin opettanut Keiralle esineilmaisua makkarapurkilla siten, että pyysin Keiran makkarapurkin viereen maahan... pari kertaa käskyllä, ja sen jälkeen sai palkan vasta kun oma-aloitteisesti osasi mennä purkilla maahan. Noh, tämähän oli Keiralle helppo juttu kun sen keksi. Annoin sitten lopuksi Keiralle vettä samanlaisesta muovipurkista... ja mitä tekee Keira... no tietysti menee maahan, kun kerran oli opetettu! :D Ei voi neitiä ainakaan älyn puutteesta moittia... ;)

Mutkan kanssa treenattiin agia sekä keskiviikkona että perjantaiaamuna. Yritin siirtyä puomilla pois hihnasta, mutta meinasi mennä aikas kaahamiseksi koko homma, kun neidillä on niin kiire namilätkälle. Päätin sitten, että vaihdan namilätkästä kokonaan pois, ja otettiin käyttöön kosketusalusta myös alastulolla... ja sehän toimikin sitten paremmin kuin hyvin!! Nyt pitää vaan kiinnittää huomiota siihen, että palkka tulee oikeasta suunnasta ja oikeaan aikaan.. hirmu herkästi nimittäin Mutka kääntyy kontakteilla minuun päin kun odottaa vapautusta, ja kun tuo takapää ei vielä täysin hallinnassa neidillä ole, niin se helposti saattaa heittää kontaktilta alas ennen aikojaan, vaikka kontaktin siis ottaakin hyvin. Tuo kosketusalustahomma näyttää onneksi kyllä iskostuneen tosi hyvin selkärankaan!
Verkkokepeillä on edistytty hurjasti, ja neidin voi lähettää lähes mistä kulmasta vain pujottelemaan. Kokeiltiin myös ottaa yhtä verkkopätkää pois välistä, mutta sen verran siinä kuitenkin piti varmistella (joka ei ole homman tarkoitus), että palasin takaisin siihen, että verkko on kaikkialla. Ja jos muuten onkin aikas vieterijalka koko tyttö, niin kepeillä menee kyllä todella matalana!!

Tottiskurssi loppui keskiviikkona, ja päätöskerran kunniaksi en ottanutkaan seuraamista ollenkaan, vaan tehtiin hyppyä, noutoa ja luoksetuloa. Hyppy oli ensin aika matala, ja näytti ettei Mutka oikein motivoidu sen yli menemisestä, eli roiski vaan yli miten sattuu. Kun hyppyä hieman nostettiin, niin heti alkoi neitikin yrittämään vähän enemmän. Nouto olikin sitten todellinen yllätys!! Mehän ei olla tehty noutoliikettä kapulalla ollenkaan, vaan liikettä on harjoiteltu patukalla ja pallolla ja kapulan ottoa ja pitoa sitten erikseen. Maarit kehotti meitä kuitenkin kokeilemaan noutoa ihan liikkeenä, ja... sehän onnistui!! Mutkan kapulalla meno tosin on aikas... öh... innokas, joten kapula piti laittaa poikittain, ettei rallattele sen kanssa ihan miten sattuu. Ja palautus oli sitten vähintäänkin yhtä innokas (yrittiköhän se antaa sen mun suuhun??), eli "hieman" malttia tähän liikkeeseen tarvitaan. Mutta... ainakin näyttäisi olevan kovin mieluinen liike neidille... ;)