Se ois sitte kesäloma lopuillaan! Kelit on olleet kyllä koko loman ajan niin p:stä (anteeksi vaan helteen ystävät!), että harkitsin jo välillä töihin paluuta ja loman pitoa myöhemmin. Noh, onneksi helteistä huolimatta ehdittiin sentään jotain touhuilla. Viikonloput meni pitkälti kisatessa, ja vaikka niitä kaivattuja nollia ei tullutkaan, niin paljon oppia ja kokemusta joka tapauksessa.  Ja mikä parasta: alkaa tuntua radalla jo aika hyvältä eikä ollenkaan niin kiireeltä ja kaoottiselta kuin joku aika sitten. :)

Kyllähän niitä kaoottisia ratojakin mukaan mahtuu, mutta suuri osa heinäkuun radoista on kuitenkin olleet ihan hyviä. Ja nollat on menneet johonkin tyhmiin pieniin juttuihin. Edellisviikonlopun Mikkelin hyppäri ja eilinen Kouvolan agirata varsinkin oli oikein toivoa herättäviä... eiköhän se täydellinen fiilis ja tuloksetkin sieltä ole vielä tuloillaan! Ja siihen nähden, että muutaman viime viikon Mutka on ollut taas valeraskaana (eli ei todellakaan ihan parhaassa kisakondiksessa), se on suurimmaksi osaksi tehnyt töitä todella hienosti. Hieman epätarkkuutta on ollut hyppäämisen kanssa, ja pitääkin ottaa tässä muutaman viikon kisatauon aikana vähän hyppysulkeisia... Kontaktit puolestaan saatiin pienellä muistuttelulla taas ihan mukavaan kuosiin... nyt ei vaan auta lipsua yhtään!

Alan tosiaan pikkuhiljaa löytää oikean fiiliksen tuon otuksen kanssa radalla. Noilla edellä mainituilla Mikkelin ja Kouvolan radoilla olo oli jotenkin tosi luottavainen ja ohjaaminen määrätietoista... minkäs sille sitten mahtaa jos pikkuvirheitä tapahtuu. Mutta koko ajan oli sellainen olo, että tässä oikeesti tehdään täysillä töitä yhdessä. Hitsi, mistä tuon saman latautumisen löytäisi jokaiselle kisaradalle??!! Perjantain epikset puolestaan oli nimittäin hyvä esimerkki siitä kun sitä latausta ei ole ollenkaan... homma menee itseltä ihan himmailuksi ja Mutka vaistoaa sen etten ole ihan kartalla... tuloksena täysi katastrofi! :) On tuo niin halvatun hektinen tuo koira... mutta juuri niin ihanan haastava kuin oikean agilitykoiran kuuluu olla!! Kun koira on noin motivoitunut, niin väkisin siinä ohjaajakin motivoituu tekemään töitä... ja sitä tosiaan joutuu tekemään tuommoisen koiran kanssa paljon. :) Huomenna starttaa sitten myös uusi kausi myös valmennusrenkaasta, ja odotan oikein innolla treenejä uuden porukan kanssa!

Alla kuva Mutkasta Mikkelin kisoissa (mitenniin ei belkkari taivu??!) sekä siskospotretti Mutkasta ja Hilmasta. Kuvat on ottanut Mika Virtala. Kiitoksia Mikalle ja Suville upeista kuvista!

Keira-parka on koko loman ajan ollut saikulla. Keväällä alkanut mystinen oikean etujalan ontuminen (tai paremminkin nostelu) ei vaan ottanut parantuakseen, ja useiden lääkärikäyntien jälkeen vietiin Keira sitten viimein spesialistille Kouvolaan. Aiemmin tehty diagnoosi, eli että varpaassa olisi irtopala, ei ilmeisesti kuitenkaan pitänyt paikkaansa, vaan vika löytyi oikeasta kyynärnivelestä. Kaikenmaailman kuvausten jälkeen selvisi, ettei nivelessä kuitenkaan onneksi ole mitään rikki - se on vaan päässyt jossain kipeytymään eikä ole paranut missään vaiheessa kunnolla... me kun oltiin hoidettu vain varvasoireita. :-/ Niinpä Keira sai "tuomioksi" ensi kahden viikon totaalilevon. Voitte kuvitella mitä tuskaa se oli tuolle pienelle sähikäiselle... ja myös itselle katsoa kun toinen pursuaisi intoa, mutta kaikki piti kieltää! Nyt ollaan sitten pikkuhiljaa ruvettu taas liikkumaan, ja kontrollissa kaikki näytti hyvältä! Joten jospa Keirulainenkin viimein pääsisi taas harrastusten pariin!
Uiminen on tunnetusti hyvä kuntoutusmuoto, ja kaikista Sampon epäilyistä huolimatta sain kuin sainkin keirulaisen uimaan! Hieman "pakotteita" piti ensi käyttää, eli uin itse vieressä ja pidin pelastusliiveistä kiinni... mutta viimein tyttönen haki palloa vedestä ihan ite! Myös Kaisan "pakkouitin", jotta saatiin sen olo hieman helpottumaan. Ja Mutkaa nyt ei silleen ihan kamalasti tarvii houkutella veteen...

Kaisalle nämä helteet on olleet todella tuskallisia!! Lenkit on jääneet senkin osalta todella vähiin, ja vähän viileämmällä kun on yritetty käydä, niin sekin tuntuu käyvän mummon pumpun päälle tosi kovasti. Yhtenä päivänä mummo väsähti niin kovin, että jouduin kantamaan sen metsästä pois!! Silloin ei siis ollut mitenkään erityisen kuuma, eikä lenkki todellakaan ollut pitkä, mutta tuossa kunnossa siis ilmeisesti kuitenkin liikaa. Onneksi tuon jälkeen on Kaisa taas voinut paremmin... pitäisikin taas kohtapuolin varata aika kontrolliin, jotta nähdään mihin suuntaan veriarvot ovat menneet. Kovin vanhettuu ja heikkenee mummeliparka, ei mahda mitään...

Alla vielä pari kesämuistoa... eihän se onneksi tähän lopu vaikka työt alkaakin. Mutta helteet saisi kyllä mun puolestani loppua!!