Tokon sarallakin on pitkästä aikaa treenailtu vähän enemmän... ja syytä onkin, sillä seuraavaan kokeeseen on enää viikko aikaa! :) Välillä ollaan treenattu kimpassa Annen, Tiinan ja Päivin kanssa ja välillä ominemme... ja ihan kivasti on kyllä treenit sujuneet! Ainut mikä edelleen tuottaa vähän päänvaivaa on luoksetulo... mein variaatiot siinä liikkeessä näyttää olevan joko hiipiminen hiiiitaasti kohti ohjaajaa tai sitten liikaa vauhtia ettei maahan malta pysähtyä vasta kun toisesta käskystä.:) Ja tällä asiallehan toki olisi voinut jotain tehdä tuossa hiljaisemmalla treenikaudella... kylläpä sitä taas onkin osannut olla laiska! Nyt ei enää auta paljon jankata, ettei sotketa koko liikettä!
Kaukokäskyissä puolestaan ollaan mun mielestä edistytty tuon paikalla pysymisen suhteen. Käsimerkkejä vähentämällä olen saanut asennonvaihdot napakammiksi.. vissiin Keira reagoi mun käsiliikkeisiin tuossakin yhtä herkästi kuin agissa.

Ja siitäpä hyvä aasinsilta agilitykuulumisiin. :) Me tosiaan lähdettiin haistelemaan hieman uusia tuulia uuteen ryhmään, eli treenataan nyt Annen koulutettavana. Viime viikot on pyritty löytämään ratkaisua noihin rimoihin ja omiin liikkeisiini, ja rauhoittamaan hieman koko touhua pitämällä se kukkahattu tiukasti päässä (täytyy myöntää, että vielä vähän hattu lipsahtaa silloin tällöin, mutta olen kyllä onnistunut rauhoittamaan itseäni radalla aika hyvin jo!). Paras tyyli näyttää rimoilla olevan lähes "no hands", eli kädet hyvin matalana. Epämääräinen käsien liike nimittäin taitaa olla se, mikä niitä rimoja suurimmaksi osaksi alas tuo. Tuo uusi ohjaustyyli on vielä hieman hakusessa, kun pitäisi muistaa ne kädet, ja kuitenkin liikkua aika lujaa ja vielä kropalla sitten kääntääkin sitä koiraa johonkin. :D Mutta kyllä mie luulen, että kun itse pääsen sinuiksi tuon tyylin kanssa, niin se alkaa tuottaa tulostakin.
Ja hulluthan treenaa vaikka lumihangessa... eli perjantai-iltapäivänä kokeiltiin sitten kotipihalla hyppyjä lumimössöstä... ja kyllähän tuo tyttö hyppää kun vaan tietää mihin, eli ihan loistavasti saatiin "mössöalustasta" huolimatta rimat kestämään ylhäällä. Uskottava se on, että Keiran hyppytekniikassa ei ole mitään vikaa, vaan kyllä se vika on ihan muualla.. pitkälti edelleen ihan täällä oman pääkopan sisällä. ;)
Tänään oltiin sitten koulutusohjaajakurssilla "koekaniineina", eli oltiin oikein neljän kouluttajakokelaan opastuksessa. Meidän "ryhmällä", eli Keiralla ja Mikellä oli aika teknistä treeniä. Eka pätkä saatiin parin sähläyksen jälkeen sujumaan loistavasti, mutta toinen sitten loppui vähän yllättäen kesken, ja siitä jäi jotenkin vähän hämmentynyt fiilis kun ei päästy sitä kunnolla yrittämään. Kouluttajaporukan lähdettyä jäätiin Päivin kanssa vielä vähäksi aikaa hallille, ja kokeilin sitten kaikessa hiljaisuudessa (ilman kahtakymmentä kiinnostunutta silmäparia :)) saman setin uudelleen, ja kyllähän se meni sitten lopulta niinkun pitikin! Kaisa oli reissulla mukana seuraneitinä, ja pääsipä Kaisakin sitten pitkästä aikaa ottamaan putkea ja keppejä, ja sattui siihen pari hyppyäkin väliin. Neitohan paineli kun vanha tekijä, ihan kun olis joka viikko käynyt treenaamassa. ;) Vaikka taitaa edellisestä radalla pyörähtelystä olla ainakin puoli vuotta... ja treenattu ei olla Kaisan kanssa kohta vuoteen... nopeasti on sekin aika mennyt, ei voi muuta sanoa!