Pariltakin taholta olemme saaneet kuvahaasteen, joten pakkohan se on siihen vastata! Tosin, jouduin hieman fiksaamaan sääntöjä... neljännessä kansiossa kun sattui olemaan kuvia kavereiden häistä, ja en usko että he olisivat olleet kovin innoissaan niiden julkaisemisesta. ;) Joten, otin sitten kuvan neljännestä kansiosta, jossa oli koirakuvia... (joo-o, meikäläisen arkistointijärjestelmä on pettämätön... kaik sekasin vaan - koirat, häät ja mummon ysikymppiset :))

Tämmöinen kuva siis löytyi neljäntenä kansiosta nimeltä "Keiran poseerauksia":

Kuva on otettu talvella 2005-2006, eli Keira on kuvassa noin puolitoistavuotias. Muistan kun epätoivoisesti yritin johonkin "tärkeään" tarkoitukseen saada Keirasta potretteja, ja seisottelin ja istuttelin neitiä sitten pitkin lumihankea. :) Ilmekin on vähän sen näköinen, että eiks tää jo riittäis...

Eikun haastetta eteenpäin, ja haastan mukaan Keiran lapsukaiset omistajineen, eli Kiirun ja Minnan, Nicin ja Johannan sekä Ginnyn ja Annan... ja neljäntenä Keiran ja näiden ihastuttavien lapsukaisten kasvattajan Suskun laumoineen. Ja säännöt ovat siis seuraavat:

1. Avaa neljäs kansio, jossa säilytät valokuviasi
2. Valitse neljäs kuva kansiossa, ja julkaise se blogissasi
3. Selitä Kuva
4. Haasta neljä bloggaajaa tekemään sama

Ja sitten niitä kuulumisia...
Mutkan pitäminen levossa on osoittautunut aikamoiseksi haasteeksi! Tänään sitten näppäränä tyttönä ajattelin, että laitanpa koiran valjaisiin ja otan itselleni canicross-vyön, niin siinähän me mennään nätisti se rauhallinen lenkki, eikä turhaan tarvi taistella hihnassa vetämisen kanssa. Noh, toisin kävi... huomasin painelevani selkä kenossa tuhatta ja sataa porhaltavan koiran perässä ja noin puolen kilometrin jälkeen oli vyön toinen palohaka vääntynyt auki!! Noh, ehän siinä auttanut kun mennä takaisin kotiin ja vaihtaa talutushihnaan...

Otettiin myös aimo harppaus takapakkia tuon pihalla pysymisen suhteen... pitkän aikaahan tämä sujuikin ilman ongelmia. Sain selville, mistä nuo aiemmat karkailut johtui... tyttö oli mitä ilmeisimmin löytänyt kissan jäljet ja lähtenyt sitten niitä seuraamaan. Yhtenä iltana tämä kyseinen katti sitten näyttäytyi ihan livenä... ehdin juuri saada oven auki, kun kaikki koirat syöksyivät kauheella kiireellä aidalle... kuului vaan "mouuuu"... ja kaik huudot oli sitten aikas turhia siinä vaiheessa!! Mutka kuitenkin onneksi palasi nätisti kutsusta. Vähän ajan päästä kuului aivan hirveää maukunaa ja sähinää jostain lähistöltä... minkähän otuksen oli kissaparka päälleen saanut... ihan oikein sille, hah! Tämän kissaepisodin innoittamana keksi neiti nyt sitten taas tämän karkailuhomman... joten ei vissiin auta kun kaivaa ne kattilankannet taas esiin...

Mutkan "pennutkin" kasvavat aika vauhtia! Eilen aamulla kun lähdin töihin ja Sampo oli herännyt noin tunti mun lähdön jälkeen, niin sillä aikaa oli pari noin Mutkan itsensä kokoista nallea raahattu eteisen matolle vierekkäin pötköttämään!! Ja minä kun luulin, että nämä oireet oli jo helpottamassa...

Ja ei siinä vielä kaikki... Kaisakin oli tänään vähän tempaissut! Olin pari tuntia LAU:n koulutusrakenneinfossa, niin sillä aikaa oli taas keittiön pöydältä lanattu vähän tavaraa! Yksi lautanen ja yksi kulho säpäleinä, ja oli sitten ilmeisesti vielä satuttanut itsensä niihin teräviin reunoihin, sillä jonkun verran kuivunutta vertakin oli lattialla! Mitään näkyviä vammoja en kuitenkaan löytänyt, joten ehkees ei sitten mitään vakavampaa.

Aina välillä mietin, että mikä kumma saa ihmisen ottamaan talon täyteen koiria...

Ja vielä blondikevennys loppuun... Oon ihmetellyt, miten mun puhelimen kamera ottaa jotenkin niin suttuisia kuvia. Laatu on paljon huonompi kuin vaikka Sampon puhelimella, vaikka samat kamerathan niissä pitäisi olla. Tänään sitten jouduin ottamaan (kai ekaa kertaa käyttöönoton jälkeen?) takakannen puhelimesta pois, ja kappas vaan... kameran linssin päällähän oli vielä sellainen suojamuovi!! :D Kun otti muovin pois, ni johan alkoi kuvat kirkastua... ;D