Tällä viikolla olen sitten törmännyt taas itselleni ihan uuteen asiaan.... nimittäin valepentuihin!! Olen ihmetellyt, kun Mutka on viime aikoina ollut jotenkin oudon poissaoleva... ei semmoinen mutkamaisen räväkkä jokapaikansählä vaan välillä hyvinkin omissa oloissaan... kotona monesti majoittautuu sängyn alle tai työhuoneen sohvan alle. Tottista ollaan treenattu jonkin verran, ja muutama kerta on nyt taas käyty isommalla porukallakin treenaamassa. Luulin, että Mutka ottaa häiriötä paikasta tai muusta porukasta (joka sinällään olisi vähän outoa, kun ei sitä yleensä muiden tekemiset kiinnosta kun itse on hommissa) kun on ollut siellä jotenkin niin vaisu ja epävarma. Ja sitten tietysti tuli mieleen, että olenko treenannut liikaa ja aiheuttanut tyttöparalle jonkinasteisen stressin! Tosin... tuon tytön työskentelyinnon tuntien sekin tuntui tällä treenimäärällä vähintäänkin omituiselta.

Jo aiemmin tällä viikolla oli Mutka pitkään hyvin sujuneen kotiolon jälkeen pistänyt taas vähän ranttaliksi! Mm. eteisen kaappiin oli "murtauduttu"... tosin tästä ei ollut ihan varmuutta oliko se Mutka vai Kaisa, joka oli rynninyt chilihuoneesta kevytportin takaa vapaaksi. ;) Ja nyt eilen meitä odotti kotona sitten aivan täyskaaos!! Koko eteisen ison liukuovikaapin sisältö oli vedetty lattialle (ylähyllyjä myöten), samoin eteisen pienemmän kaapin tavarat, keittiön pöydillä oli vähän vierailtu ja lapas- ja pipohyllyn sisältöäkin oli pöllytelty vähän pitkin kämppää! Ensinnäkin jo tämä kaappien aukominen hämmästytti, samoin se, ettei mitään tavaraa kuitenkaan oltu tuhottu. Olohuoneen telkkatuolilta sitten löytyi selitys... meidän vaatteet oli paiskattu tuolin päältä lattialle, ja tilalle siistiin riviin oli aseteltu köllöttämään joukko "pentuja" eli koiranleluja! Yksi nalle oli mielenosoituksellisesti paiskattu olohuoneen nurkkaan... mietin, että mikähän siinä on ollut vialla, mutta nyt taisin keksiä senkin... nalle oli porukan ainoa, joka ei vingu! :-/
En heti eilen edes asiaa tajunnut, mietin vaan kuumeisesti, että mistä tämä kodin myllääminen nyt oikein yhtäkkiä on alkunsa saanut. Kun sitten kaivoin kalenterit esiin, niin homma alkoi valjeta... tasan kaksi kuukautta juoksuista!! Koskaan aiemmin en ole moiseen törmännyt, joten tässä on itsekin vähän huuli pyöreänä, että mitä tässä pitäisi tehdä...

Treenailtu tosiaan on, mutta viime päivien treeneistä ei tosiaan mitään kovin ruusuista fiilistä ole jäänyt (ymmärrettävistä syistä). Keskiviikkona oltiin porukkatokotreeneissä, ja ihmettelin, kun Mutka tuntui esimerkiksi täysin unohtaneen koko paikalla makuun idean!! Ei siis vaan kertakaikkiaan pysynyt siellä, vaan himmaili aina mun perääni! Noh, parin yrityksen jälkeen jätin sitten homman sikseen ja käytiin sitä sitten vähän muistuttelemassa itseksemme. Seuraaminen ihan ok:ta ja hyppy onnistui mainiosti! Itse vieläkin kuljen seuraamisessa hieman vinossa jos seuruutan patukalla... eli siihen pitää kiinnittää huomiota... samoin siihen, että kun palkkaan patukalla, niin vien myös homman kunnolla loppuun asti. Nimittäin jos koira on vähän himmaillut viime päivinä, niin on sitä kyllä tehnyt ohjaajakin! Hieman turhan hektistä on elämä ollut viime aikoina, ja jotenkin noihin treenitilanteisiin en ole pystynyt keskittymään ihan kunnolla...  ja tietty se heijastuu siihen tekemisen laatuunkin. Pitäis vissiin painaa jotain "rauhoittumisnappulaa" ja tyhjentää pää kaikesta ylimääräisestä, ja vasta sen jälkeen harkita sitä treenaamista...

Keiran kanssakin on vähän tokoa taas otettu tuolla porukkatreeneissä... pari kertaa seuruuta ihan kunnon häiriön alaisena. Eli olen pyytänyt porukkaa yskimään, potkimaan, kulkemaan vieressä ja takana jne. Ja vitsi miten hyvin neiti on nuo seuraamiset tehnyt!! Viimeksi otin myös ruutua pitkästä aikaa, ja siinä ongelmana on nyt vähän se, että menee kyllä keskelle ruutua, mutta sitten ottaa pari askelta takaisinpäin minua kohti ja menee helposti sitten maahan siten, että etutassut jää ruudun ulkopuolelle. Eli ei muuta kun palkkausta ruudun taakse...
Kävin vähän miettimään, että jospa _kuitenkin_ vielä jonkun VOI-kokeen koittaisin... mutta katsotaan nyt, miksi tämä fiilis tässä kehittyy. ;)

Viime viikonloppuna käytiin myös Mikkelissä treenaamassa agia. Sampo ja Keira ottivat vain hallintatreeniä, mutta Mutkan kanssa mentiin sitten taas ihan radanpätkää (tai siis pätkittyä rataa ;)). Kepeille vienti oli ensi alkuun vähän hakusessa, mutta saatiinhan sekin Tuijan avustuksella sujumaan! Ja kun muutin käskyttämistä kepeillä tiheämmäksi, niin ei tarvinut neidin vilkuilla minua, vaan sai keskittyä rauhassa pujottelemaan... ja pujottelikin aivan mahtavasti!! "Väärä" puoli on vielä hakusessa (kiitos ohjaajan laiskuuden sen opettamisessa), mutta luulen, että ei mene kauan kun osaa tuon homman sen verran itsenäisesti, että on sama missä puolella keppejä itse kuljen. Ihan hyvällä mallillahan tuo on siihen nähden, että keppejä ei ole talvella treenattu muuta kuin tuolla Mikkelissä nuo muutamat kerrat! Putkeen lähetykset olivat myös omasta liikkeestä (tai sen puutteesta :)) johtuen ensin vähän hankalia, mutta nekin lähti sujumaan ihan mukavasti. Mahtava tyttö tuo kyllä radalla on, ja vauhtiakin on niin paljon kun annan itse sen mennä... vieläkin nimittäin taidan kuvitella Mutkan pikkupennuksi, jonka kanssa vaan "sipsutellaan" rauhallisesti menemään... ;)
Sampo ja Keira ovat myös harjoitelleet kotona ahkerasti hyppytekniikkaa Susan Salon oppien mukaisesti, ja yhtenä päivänä innostuin Mutkankin kanssa kokeilemaan, miltä neidin hyppy näyttää. Saatiin nimittäin Tuijalta videokamera lainaan, ja otettiin vähän videonpätkää neitien hypyistä. Ja olin todella yllättynyt miten puhtaalta Mutkan hyppy näyttää ihan noin luonnostaan!! Eli käyttää kyllä kroppaansa todella kokonaisvaltaisesti ja "oikean" näköisesti jo tässä vaiheessa! Hyvähyvä!

Nyt on muuten myös ihan oma videokamera hankittuna... houkuttele mies koiraharrastusten pariin, niin jo alkaa kotoa löytyä kaikenlaista "to do"-listalla pitkään ollutta tavaraa!! :D